Satavuotinen sota

Lapsikuningas Henri VI:stä tulee yhdeksän kuukauden ikäisenä Englannin ja Ranskan kuningas. Ainakin englantilaisten tulkinnan mukaan.

Englannin valloittajakuningas Henri V ja Ranskan Kaarle VI Mielipuoli kuolevat lähestulkoon samalla viikolla. Troyesin sopimuksessa Kaarle on julistanut oman poikansa perinnöttömäksi ja naittanut tyttärensä Henrille. Sopimuksen mukaan Ranskan kruunun perii Henri VI, yhdeksän kuukauden ikäinen Englannin kuningas.

Ranska ei suostu polvistumaan lapsikuninkaan edessä. Edesmenneen Kaarlen poika julistetaan kuninkaaksi. Kaarle VII joutuu pitämään hoviaan Bourgesissa, Chinonin linnassa, Pariisin ollessa todellisuudessa häntä vastustavien burgundilaisten hallinnassa. Kaarlea ei voida kruunata kuninkaaksi perinteisin menoin Reimsissä, vaan häntä kutsutaan Bourgesin kuninkaaksi.

Kaarle ja hänen ympärilleen kokoontuneet lojaalit aatelissuvut eivät kykene aloittamaan sotatoimia Englannin valtaamien alueiden palauttamiseksi.

Troyesin sopimuksessa Kaarle VI Mielipuoli  naittaa tyttärensä Katariinan Englannin Henri V:lle. Heidän lapsestaan tulee Englannin ja Ranskan kruununperijä.

Englannin Henri V:n onnistunut sotaretki ja valtakunnan sisäiset kiistat painostavat Ranskan kuningashuoneen hakemaan sopua Englannin kanssa. Kuningashuoneiden kesken sovitaan tapaaminen Troyesissa. Kaarle VII Mielipuoli kohtaa Henri V:n ja kuninkaat päätyvät Ranskaa pöyristyttävään lopputulokseen: Kaarle VI:n julistaa oman poikansa, tulevan Kaarle VII:n perinnöttömäksi ja naittaa tyttärensä Katariinan Henrille. Heidän jälkikasvustaan on määrä tulla sekä Englannin että Ranskan hallitsijoita.

Kuningatar Isabellan allekirjoittama sopimus ei saa suosiota Ranskan aatelin keskuudessa. Myös kansan parissa leviää huhuja sopimuksen epäilyttäviksi koetuista taustoista. Yhden tarinan mukaan Kaarle VI:n mielentila johtuu noituudesta, toisen mukaan sopimus on hovisalaliiton tulosta. On kuitenkin selvää, että sopimusta ei pidetä lainmukaisena.

Ranskan nimellinen alamainen, Englannin kanssa liiton solminut Burgundin Filip III tukee sopimusta. Burgundilaisten mukaan perinnöttömäksi julistettu Kaarle on kuningatar Isabellan ja kuninkaan veljen, Orleansin Ludvigin, äpärälapsi.

Englanti murskasi Ranskan armeijan Azincourtin taistelussa

Lancaster-suvun nuori Henri V perii kruunun isältään, vallananastaja Henri IV:ltä. Englanti on kokenut useita kapinoita Lancasterien otettua vallan, joiden tukahduttamiseksi Henri V on komentanut Englannin sotajoukkoja jo kuusitoistavuotiaasta prinssistä.

Kruunun perittyään nuori sotapäällikkö ymmärtää ruton, talonpoikaiskapinoiden, burgundilaisten ja armagnacilaisten välisen sisällissodan ja mielisairaan kuninkaan johtaman Ranskan olevan helppo kohde uudelle hyökkäykselle. Henri V nousee maihin Normandiassa, valtaa Hafleurin linnakkeen, Calaisin kaupungin ja jatkaa valloituksia pohjois-Ranskassa.

Ranskalaisten vastarinta murskaantuu Azincourtin kylän läheisyydessä käydyssä taistelussa. Henri V jatkaa sotaretkiä Ranskassa ja pakottaa ranskalaiset Troyesiin luomaan sopimusta kuningashuoneiden välisestä rauhasta.

Juhana Pelottoman salamurha Kaarle VII:n käskystä.

Sodan kaaosta ja kuninkaan tilaa pyrkivät hyödyntämään monet vallantavoittelijat. Merkittävimpiin näistä kuului Burgundin herttua Juhana Peloton. Hän oli perinyt isältään Burgundin herttuakunnan ja äidiltään laajoja alueita Hollannista. Sodasta huolimatta kangaskaupasta elävä Burgundi lähentyi villantuotantoon keskittynyttä Englantia.

Kuninkaan terveydentilan jättämä valtatyhjiö johti kamppailuun Juhanan ja kuninkaan veljen, Orleansin Ludvigin, välillä.  Juhana levittää huhuja, joiden mukaan kuningataräiti Isabellalla ja Ludvigilla olisi salasuhde. Yhteiset sukulaiset pakottavat Juhanan ja Ludvigin samaan pöytään sopimaan kiistansa. Kolme päivää sopimuksen jälkeen Pariisissa Ludvig murhataan. Juhana ei myönnä osuuttaan asiaan, mutta toteaa tyrannien ansaitsevan kuoleman. 

Vaikka Juhana katsotaan syylliseksi murhaan, hän onnistuu saamaan kuninkaan siunauksen teolleen. Hän saa kuninkaan pidättämään ja teloittamaan hovin jäseniä, jotka seisovat Juhanan haaveen, Ranskan sijaishallitsijuuden, tiellä. Kaarle VI myös nimeää Juhanan kruununperillisen kasvattajaksi. Kuninkaan veli, Armagnacin Bernhard, muodostaa liiton, jonka tehtävänä on estää vallan kasaantuminen burgundilaisten käsiin. Englantia vastaan sotivaan Ranskaan syttyy sisällissota. 

Juhana asettuu Pariisiin ja julistautuu kuninkaan suojelijaksi. Kruununperillinen, tuleva Kaarle VII, kutsuu Juhanan neuvottelemaan rauhasta. Neuvotteluun saavuttuaan Juhana tajuaa kauhukseen koulineensa nuoresta Kaarlesta kaltaisensa häikäilemättömän poliitikon: Kaarlen seuralaiset teloittavat Juhanan kohtaamispaikalla.  Juhanan poika, Filip III Hyvä, perii vallan Burgundissa. Osin kostona, osin harkittuna peliliikkeenä, Filip solmii liiton Englannin kanssa.

Kaarle VI Mielipuoli

Kansan keskuudessa Kaarle VI:ta kutsutaan Kaarle Rakastetuksi. Kaarle nousee valtaan yksitoistavuotiaana. Samaan aikaan Englannissa valtaa pitää lapsikuningas Rikhard II. Koska Englannin tilanne on sisäisesti haastava, ei Englannin kuningashuone kykene sodankäyntiin Kaarlen vallan alkuaikoina. Kansan silmissä tämä näyttäytyy Kaarlen ansiona. 

Laajaa suosiota kansan keskuudessa eivät järkytä edes kuninkaan mielenterveysongelmat. Kaarle kärsii lähes koko valtakautensa ajan eriasteisista harhaisten ajatusten kausista. Kuningas ei tunnista muita kuningasperheen jäseniä, muista olevansa Ranskan kuningas ja hyökkää omien aseenkantajiensa kimppuun luullen heidän väijyttävän häntä.  Äärimmillään Kaarle myös kuvittelee olevansa itse haurasta katedraalilasia, sulkeutuu kamariinsa ja vaatii itselleen teräspalkeilla vahvistetut vaatteet.

Lancaster-suvun ensimmäinen kuningas Henri IV kruunataan kuninkaaksi riistettyään vallan Rikhard II:lta.

Vuosisadan vaihdetta Englannissa värittävät niin ikään erilaiset haasteet ja sisäiset konfliktit. Rikhard II:n valtakausi alkaa samoihin aikoihin kuin Ranskan Kaarle VI:n. Rikhard sopii Ranskan kanssa aselevosta ja satavuotinen sota siirtyy kymmenien vuosien tauolle. Rikhard ei kuitenkaan kykene pitämään kruunuaan yhtä pitkään kuin Kaarle. 

Aatelisto ei luota Rikhardiin, joka tukee omaa sisäpiiriään ja keskittää valtaa itselleen. Syntyy Lords Appalent -niminen ryhmä, joka vastustaa Rikhardin valtaa. Rikhard ei siedä arvostelua, vaan päätyy lopulta teloituttamaan ja ajamaan ryhmän jäseniä maanpakoon.

Yksi ryhmittymän aatelisista, Rikhardin serkku Henry Bolingbroke, kerää ympärilleen sotajoukon ja ryhtyy kapinaan. Aatelisia ympäri maata liittyy Henryn kapinaan. Henry vangitsee Rikhardin ja julistautuu kuningas Henri V:ksi, ensimmäiseksi Lancaster-suvun kuninkaaksi. Henri IV kääntää katseensa Ranskan kruunuun. Hänen poikansa Henri V aloittaa sotatoimet perittyään vallan.

Kaarle V:n valtakaudella Ranskan talous elpyi. Ränsistynyt Louvren palatsi uudelleenrakennettiin.

Mielisairaan Kaarle VI:n isä, Kaarle V Viisas eli vaiheikkaan ja menestyksekkään elämän. Nuori Kaarle päätyi harjoittelemaan valtakunnan hallitsemista jo 19-vuotiaana, kun hänen isänsä Juhana II Hyvä vangittiin Poitiersin taistelussa. Kaarlen sijaishallitsijan kausi ei ollut helppo. Hän joutui pakenemaan Pariisista ruton ja sodan köyhdyttämien kansalaisten mellakoita ja kamppailemaan vallantavoittelijoita vastaan.

Juhana II:n kuoltua vuonna 1360 Kaarle V perii kruunun. Hän etsi ympärilleen osaavia neuvonantajia, joiden avulla hänen onnistui elvyttää Ranskan taloutta ja uudistaa sotavoimia. Kaarle V:n ajalla Ranskan onnistuikin vallata suuria alueita takaisin Englannilta, joka joutui keskittymään sotaan Espanjaa vastaan. Englannin tilannetta vaikeutti myös se, että menestyksekkäästi sotaa johtaneet Edvard Musta prinssi ja kuningas Edvard III kuolivat lähes samanaikaisesti ja kruunun perinyt nuori Rikhard II ei ollut vielä kykenevä kuninkaaksi.

Ranska niittää menestystä meritaisteluissa, kunnes vuonna 1346 Edvard III tekee onnistuneen maihinnousun Normandiaan. Edvardin on tarkoitus vältellä kontaktia Ranskan suurempaa armeijaa vastaan. Se ei onnistu ja seuraa Crécyn taistelu. Ranskalaiset huomaavat kauhukseen ritarien rynnäköiden olevan surkea strategia englantilaisia jousimiehiä vastaan, eikä edes suuri ylivoima riitä kääntämään taistelua ranskalaisten eduksi. Filip VI pakenee taistelusta ja Edvard valtaa Calais’n kaupungin. 

Musta surma alkaa levitä läpi Euroopan ja Englanti ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin. Sotatila jatkuu, vaikkei sotatoimia juuri tehdäkään. Filip VI kuolee 1350, ja Ranskan kruunu siirtyi Juhana II:lle. 

Englannin taloustilanteen parannuttua Edvard III:n poika Edvard Musta prinssi jatkaa isänsä perintöä hyökkäämällä vuonna 1356 Ranskaan Gascognen kautta. Käydään Poitiers’n taistelu, joka päättyy ranskalaiseen rökäletappioon, kuten aiempi Crécyn taistelu. Ranskalaisia ylimyksiä ja kuningas Juhana II vangitaan. 

Juhanalle asetetaan kahden miljoonan écun lunnaat. Hän itse katsoo olevansa arvokkaampi ja vaatii lunnaiden nostamista neljään miljoonaan. Ranskan sisäinen tilanne on aivan yhtä sekava. Kansa kapinoi ja kruununperijä Kaarle V kamppailee vallasta Juhanan neuvonantajien ja Navarran kuningas Kaarle Pahan kanssa. 

Vuonna 1360 solmitaan Bretagnyn rauhansopimus, jonka nojalla Juhana vapautetaan kolmen miljoonan écun lunnaita vastaan. Calais ja Akvitania liitetään Englantiin. Juhana kuolee 1364 ja Ranskan valtaistuimen perii Kaarle V.

Ranskan kuningassuku kuolee Kaarle IV:n myötä vuonna 1328. Englantilaisten mielestä lähin perijä on muuan Edvard III, josta on sattumoisin myös Englannin kuningas. Ranskalaiset eivät tähän suostu. Kruunu siirretään kuolleen kuninkaan serkulle, Filip VI:lle. 

Perimyskiistaan löydetään sopu vuonna 1331. Edvard III antaa periksi ja tunnustaa Filipin kuninkuuden. Vastineeksi tästä Edvard saa Ranskaan kuuluvan vauraan Gascognen herttuakunnan. Edvard tahtoo yhä lisää voittoja ja alueita. Hän aloittaa vuonna 1333 sodan Skotlannin palauttamiseksi Englannin vallan alle. Ranskan Filip näkee tilaisuuden Gascognen palauttamiseen, ja liittyy sotaan tukemaan Skotlantia. Sota päättyy englantilaisten nopeaan voittoon. 

Ranskalaiset eivät ole mielissään. Filipin laivasto alkaa tekemään hyökkäyksiä Englannin rannikoille. Vuonna 1337 Filip ilmoittaa palauttavansa Gascognen osaksi omia alueitaan. Edvard julistaa Ranskalle sodan vuoden 1337 pyhäinpäivänä.

Frankkien kuningas Kaarle Yksinkertainen antaa viikinkipäällikkö Rollolle osan Normandiaa vuonna 911. Syntyy Normandian herttuakunta, jonka Vilhelm I Valloittaja ansaitsee liikanimensä ylittämällä Englannin kanaalin ja riistämällä Englannin kruunun itselleen vuonna 1066.

Normannikuninkaat hallitsevat 150 vuoden ajan Englantia ja Normandiaa. Englanti tulee osaksi Ranskan monimutkaisia feodaalikuvioita ja Englannin aateli ranskalaistuu niin tavoiltaan kuin kieleltäänkin. Kuningas Juhana Maaton menettää kuitenkin Normandian alueet vuonna 1204. Kruunu ja aateli eivät ole valmiita hyväksymään menetystä. Englannin ja Ranskan kuningashuoneiden välit kiristyvät.