Blogiteksti: Hiidenkirnu – Sankariboffausta yöttömässä yössä
”Tätä toivoin pääseväni tekemään, kun aloitin boffaamisen. Viikonloppu tuntui samalta kuin boffaus lapsena.”
Rovaniemi, tuo vaarojen reunustama kahden joen risteyspaikka, on aikojen saatossa toiminut eri kulttuurien sulatusuunina, markkinoiden ja kauppiaiden kehtona, ihmisten kohtaamispaikkana… sekä sotien tantereena. Kaikki muistavat Lapin sodan ja Rovaniemen hävityksen, mutta suuria sotia noissa maisemissa on käyty jo kauan ennen toista maailmansotaakin. Tarinat kertovat, että 1300-luvulla elänyt Turun piispa Hemming olisi saapunut pakkokeinoin käännyttämään Lapissa asuneita jatuleita, joita myös hiisiksi kutsuttiin.
Perimätiedon mukaan ratkaisevat taistelut käytiin Rovaniemen Sukulanrakassa sijaitsevilla hiidenkirnuilla, joita jotkut tutkijat pitävät Kalevalassakin mainittuna myyttisenä Kipuvuorena. Historia ei tunne, kuka johti väen vastarintaan, mutta järjestäjät alkoivat leikitellä ajatuksella, että mitäpä jos se olisikin ollut otaksuttavasti 1100-luvulla elänyt kveeni- eli kainulaiskuningas Kaukomieli, joka hiisiväkensä kanssa asettui ristinheimon käännytyspyrkimyksiä vastaan.
Hiidenkirnun teemaan ja siitä tehtyyn lyhytelokuvaan pääset tutustumaan tarkemmin täällä.
”Tehtävien lore, kauppalan toiminta, sekä NPCt saivat minut kokonaan uppoamaan maailmaan, jossa kristityt tappelivat hiisiä vastaan.”
Näistä paikallishistoriallisista taisteluista sai nimensä ja viitekehyksensä heinäkuussa 2022 debytoinut boffaustapahtuma Hiidenkirnu, jossa lanseerattiin käyttöön myös aivan uudenlainen pelikonsepti. Kaiken tämän innoittamana Lapin maakuntakeskukseen saapui joukko seikkailujen etsijöitä, kuten heitä napapiirille oli historian saatossa aina ennenkin saapunut. Heinäkuisena perjantaina osallistujat saapuivat bussikyydityksellä taikka omin ratsuin jylhän harjun päällä sijaitsevaan Rovaniemen kaupungin leirikeskus Leirikariin, reilun kolmenkymmenen kilometrin päähän Rovaniemen keskustasta. Sisämajoitus suihkuineen ja myöskin ruokailut sisätiloissa oli luvassa kaikille osallistujille. Iltaisin sauna oli lämmin ja vuolaana virtaavassa Kemijoessa saattoi suorittaa puhdistautumisriitin päivän raskaiden taisteluiden jälkeen.
”Suuri kiitos myös erinomaisesti toimineelle majoitusalueelle ja muulle infastruktuurille, saunominen ja Kemijoessa uinti olivat upeita kokemuksia pitkien näytösten jälkeen.”
Silti huomion jopa näiltä luksusfasiliteeteilta varasti leirikeskuksen vieressä, ylämäessä kohoava näky: puinen linna, joka toimisi Hiidenkirnun Kipuvuorena. Osallistujat eivät malttaneet olla hämmästellen tutustumatta rakennelmaan jo ennen tapahtuman alkua. Voisiko boffaustapahtumassa todella päästä taistelemaan oikeassa puulinnassa? Linnassa oli muurit, joiden päälle pystyi kiipeämään ja joiden päältä linnaa pystyi puolustamaan, avattava portti, jonka sai teljettyä hyökkääjien varalta sekä tietysti salaovi, jota kautta oli mahdollista iskeä suoraan puolustajien selustaan.
”Linna oli mieletön, mutta arvostin myös sitä, ettei kaikki pyörinyt sen ympärillä.”
Perjantai-iltana odotus lopulta täyttyi, kun ensimmäinen kesäteatteriesitys asetti lähtömerkit taisteluille. Siinä he nyt olivat: ilmielävä piispa Hemming ja kuningas Kaukomieli luutnantteineen. Sanailu oli värikästä ja mukaansatempaavaa, mutta se ei jäänyt vain kesäteattereihin. NPC:t osallistuivat taisteluihin, uhosivat toisilleen kesken taistelunäytösten ja heitä saattoi ottaa vangeiksi lunnaita vastaan. Tämä kaikki vain lisäsi omien kunnioitusta johtajiaan kohtaan ja viikonlopun aikana totuttiinkin kuulemaan kesäteattereiden aikana hiisiväen kannustushuudot: ”Kuningas! Kuningas! Kuningas!”
”Kesäteatteri oli ehdottomasti parasta ikinä, samoin kentällä tapahtunut spontaani npc larppaus.”
Viikonloppu oli jaettu viiteen, kukin 1,5–3 tuntia kestävään taistelunäytökseen. Hämmennystä oli ilmassa: kuinka noin pitkät taistelut voivat toimia? Lopulta pelikonseptin valtava hienous alkoi valjeta. Kuolema ei tuottanutkaan odottelua, vaan siitä alkoi matka respapisteelle ja riippuen oman armeijakunnan etenemisestä, saattoivat respapisteet sijaita lähellä taikka kaukana. Lapin valoisissa öissä osa taistelunäytöksistä lopetettiin vasta keskiyön jälkeen.
”Pitkät näytökset ovat mieletön juttu ja jatkuvat respat yllättivät positiivisesti; jokaisella kuolemalla oli väliä, mutta koko näytöksen ajan koit olevasi tarpeellinen ja mukana.”
Jokaisessa taistelunäytöksessä sekä hiidenväellä että ristinheimolla oli omat tehtävänsä ja tavoitteensa, jotka saavuttamalla armeija hankki itselleen voittopisteitä. Voitosta päästiin taistelemaan kirjaimellisesti viimeisen näytöksen viimeiseen pisteeseen saakka. Perjantai-illan kiivas intensiteetti vaihtui lauantaina taktiikoiden hiomiseen, metsässä hiiviskelyyn, yhdessä sovittuihin rynnäköihin ja tietysti ylivertaisiin yksilösuorituksiin.
”Pitkissä, taktisissa peleissä kiinnostavat pelityylit pääsevät parrasvaloihin, ja moni pääsee kokemaan sankarihetkiä.”
Peliin toi lisämerkitystä kauppala sekä lipevä kauppias Haarakieli. Kauppias saattoi kenties pelata molempia puolia taikka sitten vain omaan pussiin, mutta hopeanhimossaan hän myi voittoa edistäviä varusteita ja asioita kuten haavaliinoja, piiritystikkaita, muurinmurtajia, heittokeihäitä ja jopa palkkasotureita sekä parantajia. Molemmilla armeijoilla oli näytösten alussa hallussaan hopeasäkkejä ja niitä oli mahdollista tienata lisää esimerkiksi panttivankeja ottamalla tai yksinkertaisesti varastamalla vastapuolelta. Saattoipa maastossa virua kauan kadoksissa ollut hopea-aarrekin.
”Kauppa oli myös mahtava lisä kentälle. Raha ja sillä ostettavat tavarat antoivat uuden leikkikentän taistelijajoukoille.”
Pitkien näytösten päätavoitteiden saavuttamisessa saattoi kestää kauankin aikaa. Siksi molemmille armeijoille oli tarjolla joka näytökseen myös mielenkiintoisia sivutehtäviä. Nämä saattoivat liittyä aarteen etsimiseen, karavaanin ryöstämiseen tai vastapuolen pyhien henkilöiden, munkkien tai noitien surmaamiseen. Myös sivutehtävistä oli mahdollista hankkia voittopisteitä.
”Sivutehtävät olivat hauska lisä, joiden avulla pystyi esimerkiksi tasoittamaan hävittyjä päätehtäviä ja pitivät hyvin taistelua eloisena loppuun saakka.”
Sunnuntaina Kipuvuori oli vallattu ristinheimolle. Historia toisti itseään, yhden pisteen erotuksella. Kaukaa saapuneet soturit olivat väsyneitä ja hikisiä, mutta myös itsensä ylittäneitä ja yltiöonnellisia. Saimme viikonlopun aikana nähdä kuinka joku hyppäsi muurinharjalle ja sieltä edelleen linnan sisäpihalle likvidoiden puolustajat kuin elokuvissa konsanaan tai kuinka joku kaikki vihollisen nuolet ja keihäät väistäen toimitti pelialueen toiselta laidalta hopeasäkit kauppalaan ostaakseen armeijalleen ylivertaiset varusteet. Viikonlopun aikana joku miettikin, että mitä ihmettä tämä tällainen boffaus oikein on. Lopulta hän keksi: tämä on sankariboffausta.
”Tapahtuma luo niin järjettömän hienon rajan urheiluboffauksen, taktiikka- ja strategiapelin, resurssipelin, boffauksen ja kieliposkisen historiallisen kesäteatterin välillä että vaikeammin olisi kaikkia tyydyttävää ratkaisua löytää!”
“Vielä kerran kiitos tapahtumasta ja mahtavaa, jos ensi vuonna pääsee Kipuvuorelle takaisin!”
Hiidenkirnu järjestetään toistamiseen yöttömän yön aikoihin 16.–18.6.2023, ja napapiiri kutsuu jälleen seikkailijoita luokseen tänne, missä vuosisatainen historia on todellista ja jossa myöskin tehdään historiaa. Piispa Hemmingin miekka lähti heinäkuussa 2022 ensimmäiselle kiertomatkalleen. Kuka saa piispan miekan tänä vuonna itselleen – ryöstösaaliina vierailta valloittajilta taikka palautettuna pyhäinjäännöksenä?
Teksti: Tero Rautio
Kuvat: Samuli Valkama & Mari Björk
Kirjoittaja osallistui elämänsä ensimmäiseen boffaustapahtumaan NPC-hahmona ja järjestäjänä vaikuttuen itsekin tapahtuman eeppisyydestä. Kursivoidut tekstit ovat osallistujien antamaa palautetta ensimmäisestä Hiidenkirnu-tapahtumasta.
EN 
FI