Sotahuutoa edeltäneet tapahtumat lyhyesti

Pohjanmiesten hyökkäykset ja valloitusyritykset olivat piinanneet Englantia 800-luvulta lähtien. Vuonna 1002 Englannin Wessex-sukuinen kuningas Ethelred II Neuvoton halusi vahvistaa asemaansa ja nai Normandien herttuan tyttären Emman. Samana vuonna Ethelred surmautti Englannissa asuvien tanskalaisten johtohenkilöitä. Surmattujen joukossa oli Tanskan kuningas Sven Haaraparran sisko, ja Sven käytti murhaa (teko)syynä hyökkäykselle Englantiin.

Vuoteen 1013 mennessä Sven oli ajanut Ethelredin maanpakoon Normandiaan ja kruunautti itsensä Englannin kuninkaaksi. Sven ei kauaa nauttinut kruunustaan, vaan kuoli vuonna 1014. Ethelred palasi Englantiin ja hääti Svenin pojan Knutin Englannista. Seuraavana vuonna Knut palasi Englantiin vallatakseen sen itselleen Ethelrediltä. Ethelred kuoli vuonna 1016, ja kruunu oli hetken aikaa Ethelredin pojalla Edmund Rautakyljellä. Edmund ja Knut tekivät rauhan ja sopivat Englannin jakamisesta. Edmund kuoli viikkoja myöhemmin, ja Englanti jäi kokonaan Knutille. Siis Knut Suurelle! Ethlederin lapset (tuleva kuningas Edvard Tunnustaja ja Alfred) pakenivat Normandiaan, ja Knut nai Ethelredin lesken Emman.

Knut Suuri yhdisti saman kruunun alle Tanskan, Englannin, Norjan ja osan Ruotsia. Knutin aikana uudistettiin Englannin hallinto, ja tulevat mahtisuvut Godwinsonit ja Mercian kreivit alkoivat kasaamaan valtaa itselleen.

Knutin kuollessa vuonna 1035 hänen valittu perijänsä oli hänen ja Normandian Emman poika Hardeknut. Hardeknut oli kuitenkin Tanskassa, ja valta Englannissa jäi sijaishallitsijana toimineelle velipuolelle Harald Jäniksenkäpälälle ja Knutin äidille Emmalle. Knutin kuoltua norjalaiset kapinoivat Knutin kolmatta poikaa Sveniä vastaan, ja ajoivat hänet pois Norjasta. Hardeknutin keskittyessä Tanskaan ja Norjaan Harald kaappasi vallan Englannissa, murhautti yhdessä Godwinsonien kanssa Emman Normandiasta saapuneen pojan Alfredin, ja ajoi leskikuningatar Emman maanpakoon.

Mahdollistaakseen hyökkäyksen Englantiin Hardeknut teki rauhan Norjan vallanneen Maunu Hyvän kanssa. He sopivat, että Hardeknut pitää Tanskan ja Maunu Norjan, ja jos toinen kuolee, niin henkiin jäänyt saa molemmat maat haltuunsa. Harald Jäniksenkäpälä kuitenkin kuoli vuonna 1040 ennen kuin Hardeknut ehti hyökätä Englantiin, ja Englannin kruunu päätyi Hardeknutille ilman sotaa.

Hardeknut ei ehtinyt nauttia Englannin kruunusta pitkään, vaan hänen terveytensä petti. Vuonna 1042 Hardeknut kutsui velipuolensa Edvardin (Ethelredin ja Emman poika) Normandiasta takaisin Englantiin ja teki hänestä perijänsä, kuningas Edvard Tunnustajan. Englannin kruunu siirtyi takaisin Wessexin suvulle.

Norjan kuningas Maunu Hyvä vaati Englannin kruunua itselleen Hardeknutin sopimuksen pohjalta, mutta hänen ei ollut mahdollista edistää vaadettaan asein, koska oli jumissa sodassa Tanskassa. Tähän vaateeseen Maunun seuraaja (ja veljenpoika) Harald Ankara vetoaa vuonna 1066.

Edvardin valtakausi oli pääosin rauhallinen, joskin riitaisa. Paljon valtaa keskittyi mahtisuvuille. Godwinsonien suvulla oli hallussaan koko Etelä-Englanti. Mercian suku määräsi Merciassa, ja he saivat käsiinsä myös Northumbrian, eli heillä oli hallussaan miltei koko Pohjois-Englanti.

Molemmilla mahtisuvuilla oli myös kahnaukset kuningas Edvardia vastaan. Edvard ja Godwinsonit riitautuivat normanniyhteyksistä, ja olivat ajautumassa sisällissotaan vuonna 1051. Godwinsonit olivat hetken karkotettuina, mutta kuningas joutui myöntymään ja antamaan heille asemansa takaisin. Vuonna 1055 Mercian kreivin poika liittyi walesiläisiin ja ryöväsi jonkin aikaa Englantia. Jälleen kuningas joutui antamaan periksi, ja Mercian suvun asema Englannissa palautettiin.

Edvardilla oli hyvät suhteet Normandiaan. Hänen äitinsä oli Normandian herttuan tytär, ja hän itse oli viettänyt Normandiassa yli vuosikymmenen maanpaossa. Erityisesti Godwinsonien kapinan aikaan Edvard tukeutui Normandiaan. Normandian Vilhelm väittikin lapsettoman Edvardin luvanneen Englannin kruunun hänelle juuri tuolloin.

Myös välit Skotlantiin olivat Edvardin hallinnon aikaan kunnossa. Vuonna 1054 Edvard oli tukenut Skotlannin Malcolm III:tta vallananastaja Macbethiä vastaan, ja Malcolmin saanut kruunun itselleen oli sovittu sukujen yhdistämisestä.

Edvardin perimyskysymys oli ongelma. Hänellä ei ollut omia lapsia, joten vallantavoittelijoita piisasi. Englannissa etunenässä Godwinsonit, olihan Edvardin kuningatarkin yksi Godwinien sisarsarjasta, mutta myös mahdissa nouseva Mercian suku. Normandiassa Vilhelm elätteli omia toiveitaan Englannin kuninkaaksi pääsemisestä, ja Norjan Harald Ankara vetosi setänsä Maunu Hyvän sopimukseen saadakseen Kruunun itselleen. Edvard pyrki poistamaan perimyskiistan kutsumalla veljenpoikansa Edvard Maanpakolaisen Unkarista Englantiin vuonna 1057, mutta Edvard kuoli vain päiviä sen jälkeen kun palasi Englantiin. Wessexin suvun ainoaksi miespuoliseksi edustajaksi jäi Edvard Maanpakolaisen nuori poika Edgar Athlingen, jolla olisi laillinen perimysoikeus, mutta ei ikää, kokemusta tai valtaa kilpailla mahtisukujen kanssa.

Edvard Tunnustajan kuollessa 1066 alkoi suuri valtakamppailu Englannin kruunusta. Tervetuloa Sotahuutoon!