Armeijajaot & viitekehys
Sotahuuto 2025 taistellaan kuuden armeijan voimin. Tapahtumassa on kaksi muita armeijoita suurempaa pääarmeijaa, Godwinsonit ja normannit, jotka kamppailevat pääosan tapahtumaa eri puolilla keskenään. Neljä hieman pienempää sivuarmeijaa, Wessexin suku, Mercian suku, pohjanmiehet ja Skotlanti, taas vaihtelevat tapahtuman läpi tasaisesti liittolaisuuksiaan pääarmeijoiden välillä.
Joukkueet tullaan jakamaan armeijoihin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä jakokierroksessa jokaiseen armeijaan on jaettu kaksi joukkuetta. Loput joukkueet jaetaan lähempänä tapahtumaa varsinaisen ilmoittautumisajan päätyttyä.
Viitekehys
Herran vuosi 1066 on alkamassa. Englannin laillinen kuningas, ja Alfred Suuren sukulinjan jatkaja, Edvard Tunnustaja makaa kuolinvuoteellaan. Edvardin melkein 24 vuoden hallintokausi on ollut yksi Englannin historian pisimmistä, ja pääosin rauhantäyteinen. Vain walesilaisten ja skottien rajakahakat ovat häirinneet Edvardin rauhaa, mutta rauha ei ole ollut ilmainen. Edvardin rauha on ostettu jakamalla valtaa Englannin mahtisuvuille ja lupauksilla ulkomaisille hallitsijoille.
Edvardin vetäessä viimeisiä henkäyksiään ovat myrskypilvet kasautumassa kauniin Englannin ylle. Mahtisuvut ja hallitsijat kasaavat armeijoitaan ja varustavat laivastojaan anastaakseen Englannin kruunuun omiin vahvoihin käsiinsä. Kuka on Englannin kuningas, kun vuoden 1066 onnenpyörä lopulta pysähtyy?
Pääarmeijat
Godwinsonit ovat koko Englannin mahtavin suku. Suvun johtaja Harold Godwinson hallitsee itse Etelä-Englantia, ja hänen lukuisat veljensä kaikkia Itä-Englannin kreivikuntia. Vaikka suvun musta lammas Tostig menettikin Northumbrian Mercian suvulle (ja pakeni sen jälkeen Norjan kuninkaan Harald Ankaran palvelukseen) on Godwinsonit yhä mahtavin sotilaallinen ja poliittinen voima Englannissa. Erityisesti, kun Harold on vahvistanut liittoaan Merciaan naimalla Edvinin siskon Edithin.
Harold vaatii, että ulkoisen uhan takia koko Englannin pitää alistua vahvimman johdettavaksi, ja noudattaa hänen rautaista tahtoaan. Oikeutuksen kruunuun tuo kuningattaren kertomus, kuinka Edvard on herännyt hetkeksi koomasta ja nimennyt Haroldin kruununperijäksi ennen vaipumistaan takaisin koomaan. Kuningatar nyt vain sattuu olemaan Haroldin sisko, mutta se ei varmasti ole vaikuttanut asiaan.
Godwinsonien armeijassa taistelevat
Maahinkainen
Ulfnar
Normandian herttua Vilhelm Äpärä kasaa hyökkäyslaivastoa Englannin kanaalin etelärannalla. Vilhelm on varmistanut valtansa Normandiassa kahden vuosikymmenen sotimisella, ja nyt hänellä on käsissään joukko kokeneita normannisotureita, ja myös rahanahneita ranskalaisritareita, odottamassa pääsyä käsiksi Englannin rikkauksiin.
Vilhelm väittää Englannin kruunun kuuluvan hänelle, onhan Edvardin äiti Vilhelmin isotäti. Vilhelmin mukaan Edvard on vahvistanut hänet kruununperijäkseen viisitoista vuotta aiemmin, kun Edvard ja Godwin olivat riidoissa. Harold Godwinsonkin on tunnustanut Vilhelmin aseman haaksirikkouduttuaan Normandiaan ja oltuaan Vilhelmin ”vieraana” kaksi vuotta aiemmin. Ja jos ei maalliset lupaukset riitä, niin itse Paavi on siunannut Vilhelmin hyökkäyksen Englantiin. Paavi kylläkin kuulee hyökkäyksestä vasta jälkikäteen, mutta tutkimattomia ovat Herran tiet.
Normannien armeijassa taistelevat
Savon rykmentti + Al Kharid
Etelän Imperiumi
Sivuarmeijat
Wessexin suvulla on laillinen oikeus Englannin kruunuun, mutta suvun tilanne on heikko. Kuoleva kuningas Edvard on lapseton, ja hän on jakanut Englannin tärkeimmät läänitykset mahtisuvuille rauhansa säilyttämiseksi. Wessexin suvun omat omistukset ovat hajallaan ympäri Englantia. Vähäisemmät aatelissuvut kuitenkin tukevat Wessexin sukua ja sen laillista kuningasta. Koska Edvardin laillinen perijä on hänen veljensä pojan poika, vasta teini-ikäinen Edgar Atheling, johtaa Wessexin joukkoja Edgarin tomera isosisko Wessexin Margaret (myöhemmin tunnettu paremmin nimellä Skotlannin Pyhä Margaret).
Wessexin suvun menestys riippuu Margaretin rohkeudesta, Jumalan suomasta laillisesta oikeudesta kruunuun, sekä Englannin vähäisempien sukujen tuesta taistelussa mahtisukuja ja ulkomaisia vallantavoittelijoita vastaan.
Wessexin armeijassa taistelevat
MuRu
Graalin Hurtat
Mercian suku on nouseva englantilainen mahtisuku. Sukua johtaa Mercian kreivi Edvin. Sen jälkeen, kun northumbrialaiset karkottivat Tostig Godwinsonin ja valitsivat uudeksi kreivikseen Edvinin veljen Morcarin, on Mercian suku hallinnut koko Pohjois-Englantia. Mercian suvulla on myös vahvat siteen Walesiin. Edvinin sisko Edith oli Walesin kuningas Gruffudd ap Llywelynin kuningattarena Gruffudin kuolemaan asti. Nyt Edith edistää Mercian asiaa Harold Godwinsonin puolisona.
Mercian suvulla ei ole vaadetta kruunuun, mutta kyllähän kruunu asettuu päähän kuin päähän, ja Mercian, Northumbrian ja walesiläisliittolaisten voimalla Edvinillä on hyvä mahdollisuus tarjota oma päänsä kruunun pidikkeeksi.
Mercian armeijassa taistelevat
Ryhmä Rämä
Valkoinen komppania
Pohjanmiesten armeijaa johtaa Norjan kuningas Harald Ankara and Tanskan kuningas Sven Estridinpoika. Melkein kaksikymmentä vuotta Harald ja Sven taistelivat keskenään Norjan ja Tanskan hallinnasta, mutta he sopivat ratkeamattoman riitansa vuonna 1064. Nyt sekä Norjan että Tanskan pohjanmiehet hamuavat valtaa ja rikkauksia Englannin hedelmällisiltä mailta.
Harald vetoaa Edvinin edeltäjän ja velipuolen Knuut III Hardeknutin lupaukseen, että Hardeknutin kuollessa hänen maansa menee Norjan kuninkaalle Maunu Hyvälle. Sitä kautta Englannin kruunu kuuluisi Haraldille. Näin ainakin sanoo Godwinien suvun musta lammas Tostig, joka on karkotettu Englannista ja haluaa kostaa veljelleen, mercialaisille ja Wessexin suvulle.
Sven puolestaan hamuaa kruunua itselleen vedoten isoisäänsä Sven Haarapartaan ja setäänsä Knut Suureen, joten Englannin kruunun ei olisi pitänyt palata Wessexin suvulle vaan pysyä Haaraparran sukulinjassa.
Tärkeintä olisi palauttaa Knut Suuren Pohjanmeren imperiumi, jossa pohjanmiehet hallitsevat Tanskaa, Norjaa, ja luonnollisesti myös Englantia.
Pohjanmiesten armeijassa taistelevat
Perkeleen kohortti
Uudenmaan liitto
Skotlannissa kuningas Malcolm III on syrjäyttänyt vallananastaja Macbethin (juuri sen Macbethin…) Englannin kuningas Edvinin tuella. Malcolm on vakiinnuttanut asemansa Skotlannin kuninkaana, ja Edvinin tehdessä kuolemaa poistuu samalla kiitollisuudenvelka häntä kohtaan. Nyt on aika jatkaa ikiaikaista sotaa Skotlannin ja Englannin välillä.
Malcolm ei havittele Englannin kruunua itselleen, onhan Skotlannin kruunussakin tekemistä, mutta rajaa voi aina siirtää hieman etelämmäksi. Ei se varmaan englantilaisia haittaa, ainakaan kun sotivat keskenään kruunusta. Eikä Skotlannille kiitollisuudenvelassa oleva kuningas Englannin valtaistuimella olisi huono asia. Nyt on aika päättää, kuka saa kantaa Englannin kruunua jatkossa.
Skotlannin armeijassa taistelevat
Ajan kaarti // Harhamainparvi
Camulosin villikarjut
EN 
FI