Sotahuuto on matalan kynnyksen tapahtuma, joka toivottaa kaikki tervetulleiksi. Ainoa edellytys ulkoasuun liittyen on, että ryhmällä on tunnistettava ja yhtenäinen asustus, jotta taistelukentällä vältytään turhilta väärinkäsityksiltä.
Toivomme pystyvämme tarjoamaan osallistujille mahdollisuuden päästä kokemaan historiallinen ja näyttävä taistelukenttä. Taistelukentällä on hyvä pyrkiä välttämään räikeästi modernien vaatteiden ja varusteiden käyttöä ja naamioida niitä mahdollisuuksien mukaan.
Tapahtumassa jaettavan ulkoasupalkinnon jakamisessa otetaan huomioon myös historiallisen viitekehyksen kunnioittaminen. Koska tahdomme varustaa osallistujat tähän kilpailuun, pyysimme 1430-luvun sotakenttämuodin pukeutumisvinkkejä Harmaasudet ry:ltä, jonka jäsenet ovat koreilleet myös Sotahuudoissa jo yli kymmenen vuoden ajan.
Harmaasusien toimintaan pääset tutustumaan yhdistyksen omilla sivuilla. Yhdistyksen Sotahuuto-historiasta ja -asenteesta kertoo ryhmähaastattelu
Pukeutumisvinkkejä
Sotakenttämuodin erikoisuuksia
1400-luvun toisella neljännekseltä tunnetaan sekä säilyneinä esineinä että kuvalähteistä rintapanssarilevyn alla käytettävä topattu n. puolireiteen ulottuva liivi. Toppaus noudattelee tiimalasimallista tikkausta, joka levenee vyötäröltä ylös ja alaspäin korostaen vyötäröä.
Topatun liivin helmaan oli usein ommeltu reunastaan leikattuja kangasuikaleita, ja samaan vaatteeseen saatettiin ommella suuri hiha, joka oli kyynärpäästä asti leikattu auki isoksi koristeleikellyn kankaan salaatiksi. Näyttävät hihalaitteet olivat usein ritarien ja arvokkaiden ratsusotilaiden aluetta. Ghentin alttarikaappia koristava Jan van Eyckin paneeli, joka esittää taivaallista sotajoukkoa on mainio esimerkki ajan sotilasmuodista ja yllämainituista muotipiirteistä. Huom. myös topattu liivi rintalevyn alla:
Kuva: Wikiart
Samanhenkistä estetiikkaa ja tyyliä näemme myös yksinkertaisten jalkamiesten pukeutumisessa, jotka eivät käyttäneet komeita livreevaatteita panssarinsa kanssa. Jalkamiehet on ajan kuvituksessa usein kuvattu kangashuppu panssarinsa päällä, joka on vedetty kattilahatun alle.
1400-luvun toinen neljännes on niin sotilas- ja siviilivaatteissa ns. dagging-koristelun kulta-aikaa. Huovutettu villakangas ei purkaudu leikatessa, joten vaatteen helmaan saattoi leikata hyvinkin mielikuvituksellisia kuvioita. 1420-1440 -luvuilla nämä kangassoirot saavuttavat ennätysmittoja, ja kankaan sipellyksessä oltiin mielikuvituksellisia. Esimerkkejä tällaisesta näkyy seuraavan kuvan jalkamiesten vyötärön yli ulottuvissa kangassuikaleissa. Tämä on mainio tapa saada vähäisellä vaivalla tai ompelutaidolla näyttävyyttä omaan asuunsa!
Kuva: Österreichische Nationalbibliothek
Varusteiden ja panssareiden koruileminen näkyi siis laajasti ajan sotakentillä, niin ylhäistön kuin rivisotureidenkin keskuudessa. Yksi tapa koristella kypäriä oli erilaiset kangaskääreet, joita kutsuttiin esimerkiksi nimillä orle ja torse.
Kuten aiemmista kuvista ilmenee, satavuotisessa sodan aikoihin käytettiin monipuolisesti erilaisia panssarityyppejä. Panssaroinnin pohjakerroksen muodostivat gambesonit, joiden leikkaukset seurailivat myöhemmin käsiteltyjen arkisten vaatteiden muotia. Pohjakerroksen päällä käytettiin rengashaarniskoja, joiden yllä käytettiin 1400-luvulle tultaessa yleistyneitä levyhaarniskaosia. Ritarit ja raskas jalkaväki käyttivät kattavia levyhaarniskoja ja kypärinä erimallisia bascineteja, laajemmin käytössä oli pienemmistä levyistä kasatut brigandiinit ja kattilahatut.
Arkinen pukeutuminen
Keskiajan lähteissä (ja tutkimuksessakin) vaatteet mainitaan useimmiten sosiaalisen statuksen kontekstissa. Tärkein merkkaaja tässä oli kankaan laatu. Mitä laadukkaammasta villasta kangas oli kehrätty, kudottu ja huovutettu, mitä kalliimpia ja kirkkaampia ja syvempiä värejä kankaaseen oli käytetty, sitä enemmän se viesti käyttäjänsä varallisuutta ja asemaa. Kankaan valmistaminen esiteollisessa ajassa oli suuri ponnistus, ja vaatekertaan käytettävät kankaan arvo vastasi usein vuoden palkkaa. Myöhäiskeskiajan kuvalähteissä ruhtinaat ja kuninkaalliset voi usein nähdä puettuina kultalangalla koristettuun silkkisamettiin.
1300-luvulla ja 1400-luvun alkupuolella maskuliinisessa siluetissa korostettiin lantiota. Ritarin saattoi tunnistaa siviilissä ja panssarissa kallisarvoisesta palavyöstä (plaque belt) joka oli usein valmistettu arvometalleista ja koristeltu kaiverruksin ja emaloinnilla. Myös muita leveitä, koristeltuja vöitä kannettiin matalalla lantiolla.
1300-luvulla kehitettiin kehittyvät levypanssarin alle istuvat dubletit (en. doublet, de. wams, fr. pourpoint/gippon, it. farsetto) joka rantautui samantien sotilaseliitin siviilipukeutumiseen. Useimmat ammatisotilaat pukivat pellavaisten alusvaatteitensa päälle dubletin, jonka helmaan kiinnitettiin lahkeet tai pitkät sukat. Vuoden 1430 paikkeilla Dubletin helma ulottui nivusiin tai hieman niiden alle, ja sukat kiinnittyivät joko suoraan helmaan, tai helma saattoi jatkua kiinnikkeistä hieman alemmas yläreiden päälle.
Dubletti kannatteli lahkeita, jotka juuri vuoden 1430-paikkeilla viimeistään on tiettävästi ommeltu yhteen sukkahousuiksi, mutta erillisten lahkeiden käyttö oli tavallista vielä puoli vuosisataa myöhemmin varsinkin vähemmän muodikkaan väen keskuudessa. Lahkeet ommeltiin villakankaasta leikkaamalla kangas vinoon lankojen suuntaan nähden, jotta lahje venyisi ja joustaisi mukailemaan jalan muotoa.
Dubletin päällä oli säädyllistä pitää jonkinlaista päällysvaatetta, jotka yksinkertaisimmillaan on mahdotonta erottaa rahvaan väljästä mekosta. Muodikkaampi leikkaus, tai runsas kankaan määrä viestivät suuremmasta varallisuudesta.
Päähineiden kirjo oli monituinen, mutta julkisesti esiinnyttiin pää peitettynä. Päähine saattoi olla yksinkertaisimmillaan kankainen suora pussi, toisaalta myös näyttävä hartiahupusta kehitetty chaperon.
FI 
EN 