Hyvät kanssaboffaajat,
Viime perjantaina julkaistu ennakkoilmoitus kahdesta merkittävämmästä tämän vuoden rakennesääntömuutoksesta (keihäiden enimmäispituus 4,3 m ja nuolenkärjen vähimmäisleveys 70 mm) on herättänyt pehmomiekkailuväen keskuudessa paljon keskustelua ja kysymyksiä. Pyrin tässä jatkotiedotteessa vastaamaan muutamiin yleisimmin esitettyihin huolenaiheisiin.
Miksi näiden muutosten kanssa ei käytetä siirtymäaikaa?
Työryhmässä keskusteltiin pitkään ja kattavasti siirtymäajan tarpeellisuudesta molempien muutosten kohdalla. Keskustelun tuloksena katsottiin, että siirtymäaikaa tulisi käyttää sääntömuutosmenettelyssä vain, jos se olisi välttämätöntä harrastajiin kohdistuvan kohtuuttoman taloudellisen tai ajallisen paineen estämiseksi.
Kyseessä olevia muutosehdotuksia tarkasteltiin erityisesti pelaajaturvallisuuden kannalta. Turvallisuustarkastelun oleellisena osana käytettiin ajantasaista EA-näkökulmaa, jonka perusteella pitkät keihäät ja nuolet ovat merkittäviä vammojen ja eritasoisten haavereiden lähteitä. Tilanteen kokonaiskuvan luomiseksi kuultiin EA-henkilökunnan lisäksi ase- ja jousitarkastajia sekä lajiaktiiveja. Nuolia koskien niiden määrän suuri kasvu viime vuosina katsottiin korostavan tarvetta tarkastella niiden turvallisuutta erityisen huolellisesti.
Lisäksi huomioitiin, että molemmille välinetyypeille on kehittynyt erilaisia sääntöjä tarkentavia asetarkastuskäytänteitä, joilla on pyritty pitämään välineitä turvallisina. Tunnettuja esimerkkejä tällaisesta sääntöjen ulkopuolisesta sääntelystä ovat 50 mm kärkileveyden nuolien de facto -kielto, sekä keihäiden liikataipuisuuden, ns. fjongauksen tarkastus. Työryhmässä katsottiinkin, että sääntöjen ja käytänteiden välillä vallitsevat räikeät ristiriidat edelleen korostaa muutosten tarpeellisuutta.
Siirtymäaikamenettelyn erityisenä ongelmana nähtiin myös tiedonkeruun hankaloituminen. Kertyvän tiedon saamisen pitkittyessä muutosten vaikutusarvioiden tekeminen vaikeutuu, mikä olisi erityisen haitallista, kun huomioidaan, että muutoksia ollaan tekemässä ensisijaisesti turvallisuussyistä.
Keihäiden lyhentämisestä tuleva korjaustaakka ja kustannukset katsottiin kokonaisuutena arvioiden maltillisiksi. Kokonaistarkastelussa lisäksi huomioitiin, että harrastajia ei tulisi turhaan saattaa tilanteeseen, jossa kilpailuedun saavuttamiseksi heidän olisi rakennettava vain tätä vuotta varten muutoksen sallimaa rajaa pidempiä keihäitä.
Työryhmä toi käsittelyssään esiin, että nuolenkärkien leveyden muutoksen osalta on useita päätöstä monimutkaistavia tekijöitä. Koska nuolten määrä lajin nykytilassa on huomattavan suuri, koituu niihin tehtävistä muutostöistä vastaavasti huomattavaa vaivaa ja muutoksen luonteesta riippuen myös jonkin verran rahallista taakkaa.
Mikäli nuolen rakenteeseen olisi pitänyt muutoksen yhteydessä muutoin kuin kärjen osalta puuttua, olisi työmäärä nopeasti noussut tiivis ajallinen kehys huomioiden kohtuuttomaksi. Varsinaista nuolenkärkien vaihtoprosessia tarkasteltaessa arvioitiin kuitenkin sekä työn että rakenteen uusimisesta seuraavien kustannusten olevan kohtuullisia suurellakin nuolimäärällä, ja että toteutunut työmäärä on sopusoinnussa saavutettavien turvallisuus- ja yhdenmukaisuusetujen kanssa.
Miksi emme salli 65 mm tai 60 mm leveitä kärkiä vielä tänä vuonna?
Kuten siirtymäaikatarkastelussa, myös erilaisten porrastettujen ratkaisujen osalta työryhmä päätyi kielteiseen kantaan. Turvallisuuden ja tiedonkeruun osalta erilaisiin porrastettuihin ratkaisuihin pätevät samat kokonaisarviot kuin siirtymäaikamenettelyssä.
Käsitellessään porrastusmenettelyä työryhmä päätyi olemaan kannattamatta sellaisia myös yhdenvertaisuussyistä. Eri ryhmillä on vallitsevassa tilanteessa hyvin eri mittaisia alle 70 mm kärkileveyden nuolia. Työryhmä katsoi, että porrastusmenettely ei oleellisesti vähentäisi yksittäisen muutostyön tekijän työmäärää, mutta merkittävästi eriarvoistaisi harrastajia muutoksen kohdistuessa porrasvuotena vain osaan heistä.
Koska ei ole kokonaistarkastelussa riittäviä perusteita kohdella ryhmiä tai harrastajia tältä osin eriarvoisesti, katsottiin oikeudenmukaisimmaksi ratkaisuksi saattaa muutokset voimaan ilman porrasvuotta.
Riittääkö pelkän nuolen vaahtomuovikärjen vaihtaminen ja kankaan asettaminen, vai pitääkö muitakin osia vaihtaa?
Mikäli nuoli muilta osin vastaa sääntöjä ja on normaalia tarkastuskäytäntöä seuraten nuolelle osoitetun jousen kanssa turvallinen käyttää, pelkän vaahtomuovikärjen vaihtaminen ja sen sopiva päällystäminen riittää hyväksyttyjen nuolten rakentamiseen.
Leveämmän nuolenkärjen tavoitteena on yhtäältä estää nuolenkärkeä uppoamasta silmäkuoppaan ja toisaalta jakaa nuolesta syntyvä isku laajemmalle alueelle. Kärkikankaan tarkoituksena on puolestaan parantaa nuolten puhtaanapidon edellytyksiä sekä muutoin edistää nuolten vastaanottamisen yleistä turvallisuutta.
Mistä tiedätte, että juuri 70 mm on hyvä, eikä esimerkiksi 65 mm tai 75 mm?
Lyhyt vastaus on, että me emme voi varmasti tietää 70 mm olevan juuri oikea mitta. Sääntömuutoksen vaikutuksia seurataan tarkasti ja arvioidaan erityisen huolellisesti sen keskeinen turvallisuuskehys huomioiden. 70 mm raja on pienin, millä työryhmä uskoi suoritettujen vertailujen perusteella olevan käytännön vaikutusta.
Tätä arviota tehdessä huomioitiin lisäksi 50 mm leveiden kärkien laaja käytännön käyttökielto, 60–-65 mm leveiden kärkien aiheuttamien vammojen määrä, luonne ja vakavuus sekä saatavilla olevien valmiiden materiaaliratkaisujen mitat.
Lopuksi
Kuten kaikissa sääntömuutoksissa, vaikutusten arviointi ja seuranta ovat keskeisessä roolissa. Mikäli riittäviä myönteisiä vaikutuksia kokonaisturvallisuuteen ei muutoksilla saavuteta, voidaan lisä- tai vaihtoehtotoimia sellaisessa tilanteessa uudelleen harkita.
Myös harrastajien osuus turvallisuudessa on tärkeää muistaa; jokaisen rakentajan ensimmäinen velvollisuus on tehdä turvallisia välineitä. Esimerkiksi nuolten kohdalla tämä tarkoittaa materiaalien jäykkyden, eheyden, muotoutumisen sekä erilaisten tukien ja kiinnitysten, nuolen puhtauden sekä nuolille tarkoitetun jousen oman vetolujuuden ja tilannekohtaisen voimankäytön kokonaisvaltaista huomioon ottamista nuolia rakentaessa, käytettäessä ja huoltaessa.
Säännöissä ilmoitetut rakennevaatimusten rajat ovat ainoastaan vähimmäisvaatimuksia, eivätkä vielä tarjoa aukottomia ratkaisuja kaikkiin kysymyksiin ja tavoitteisiin. Kehitystyön, testailun ja ideoinnin hedelmiä toivomme kaikkien jakavan rohkeasti parhaiden ratkaisujen löytämiseksi.
Keväisin terveisin,
Vesa Ylhäinen
Sääntömuutostyöryhmän puheenjohtaja
FI 
EN