Blogi: Viitekehyksestä

Hussilaissodat käytiin vuosina 1419–1434 ja ne saivat alkunsa, kun tšekkiläinen uskonoppinut Jan teloitettiin roviolla Konstanzin kirkolliskokouksessa vuonna 1415. Teloitusta vaati katolinen kirkko, mutta varsinaisen tuomitsemisen teki Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan hallitsija Sigismund. Tapahtunut herätti ymmärrettävästi tunteita Husin Böömiläisten (Tsekkiläisten) seuraajien hussilaisten keskuudessa ja levottomuudet alkoivat Tsekissä.

Böömin kuningas Wenceslaus yritti epätoivoisesti estää valtakuntaansa ajautumasta avoimeen sisällissotaan. Avoin konflikti oli kuitenkin väistämätön ja sota leimahti liekkeihin vuonna 1419, kun Prahan kaupungintalosta heitettiin kivi Hussilaisten kirkkokulkueeseen. Raivostuneet hussilaiset ryntäsivät kaupungintaloon ja heittivät kaupunginneuvoston jäsenet ulos ikkunasta. Tarinan mukaan kuningas Wenceslaus kuoli järkytyksestä kuultuaan välikohtauksesta ja Böömi ajautui kaaokseen.

Tapahtuneen jälkeen monia katolilaisia häädettiin kotikaupungeistaan kaikista yhteiskuntaluokista löytyneiden hussilaisten toimesta. Mikä pahempaa, kruununperijäksi ilmoittautui Wenceslausin veli; se samainen Sigismund, joka oli muutamaa vuotta aikaisemmin tuominnut Jan Husin kuolemaan. Vähemmän yllättäen Hussilaiset eivät olleet innoissaan ajatuksesta Sigismundista hallitsijana. Böömiläisten aatelisten keskuudessa oli paljon hussilaissympatioita, ja mikä tärkeämpää, Böömi oli heidän mukaansa vaalikuningaskunta. Sigismundin puolella oli kuitenkin kirkko ja paavi, Martin V, julisti ristiretken hussilaisia vastaan.

Sigismund saisi johdattaa useamman ristiretken Tsekkiin hussilaissotien aikana, sillä motivoituneet ja tehokkaasti johdetut hussilaiset onnistuivat kekseliäillä taktiikoillaan torjumaan Sigismundin armeijat kerta toisensa jälkeen. Erityinen piikki lihassa oli yksisilmäinen hussilaiskenraali Jan Ziska, jota ei ainakaan tsekkiläisen perimätiedon mukaan kertaakaan voitettu taistelussa.

Kuten kaikissa hyvissä sodissa, myös näissä sodissa riitti erilaisia selkäänpuukotuksia ja puolenvaihdoksia. Vaikka pääosaa näyttelikin Sigismundin ja hussilaisten väliset taistelut, ehtivät hussilaiset taistella myös toisiaan vastaan, Böömin aateliston lojaliteetti oli ailahteleva Sigismundin ja kapinallisten välillä, ja kävipä joukko hussilaisia taistelemassa palkkasotilaina aina itämeren rannikkolla saakka. Mutta tästä kaikesta kuullaan varmasti lisää Sotahuudon tuiskeessa.

Tärkeintä lienee se, että viitekehyksen puitteissa pystytään tarjoamaan osallistujille mielekkäitä armeijavaihtoja, huikeita taisteluja, sekä viihdyttävää kesäteatteria. Sitä viimeisintä kun kaikkihan tulevat Sotahuutoon katsomaan.

Tänne asti selvinneille lienee myös syytä kertoa yksi informaationpalanen, joka ilmoitettiin pääjärjestäjien kyselytunnilla, eli luvassa on perinteikäs neljän armeijan Sotahuuto, jossa armeijoina toimivat Sigismundin ristiretkeläiset, hussilaiset, Tsekkiläiset-, sekä Saksalaiset aateliset. Armeijoista, päivähoitohenkilöistä ja armeijajaoista kuitenkin lisää myöhemmissä blogeissa ja tiedotteissa! Pitäkää siis silmänne ja korvanne avoinna!