Blogiteksti: Sotahuuto osallistujien silmin

Hei vain sotahuutaja!

Sotahuuto ei olisi mitään ilman sinua. Kun virittelimme ajatusta ensi kesän Sotahuudosta, meille oli selvää, että osallistuja ja osallistujan kokemus asetetaan Sotahuudon 2023 keskiöön. Olen Eetu Kinnunen ja koordinoin sitä monipuolista tekijäjoukkoa, joka on vastuussa Sotahuudon viestinnästä ja osallistujakokemuksesta.

Halusimme suunnittelutyön tueksi kuulla osallistujien ajatuksia tapahtumasta ja sen merkityksestä. Heinäkuun puolessa välissä järjestimmekin harrastajakunnalle suunnatun kyselyn, jonka tulokset ovatosaltaan ohjanneet suunnittelutyötämme. Tämän tekstin tavoite on esitellä laajemmalle yleisölle kyselyn tuloksia. Vaikka pyrinkin kirjoittamaan auki joitain ajatuksia ja konkreettisia huomioita, jotka ovat olleet ohjaamassa tapahtumatuotantoamme jo tähän mennessä, koetan pysytellä vielä toistaiseksi etäämpänä käytännön tason ratkaisuista.

Kyselyyn kerättiin vastauksia Sotahuudon Facebook-sivujen kautta ja se linkitettiin myös Suomen boffaajat -Discordiin ja useiden joukkueiden omille somekanaville. Kysely keräsi kolmen viikon aikana 156 vastausta. On tärkeä huomata, että kysely keräsi pääosin kokeneiden, enemmän tai vähemmän skenen ytimessä olevien harrastajien vastauksia. Huimat 37 % vastaajista oli osallistunut kymmeneen Sotahuutoon. Alle 25 % vastaajista oli käynyt alle neljässä Sotahuudossa. On siis selvää, että vastaukset edustavat vahvasti ilmeisen vakiintuneen harrastajakunnan ajatuksia.

Kyselyn kysymykset jakautuivat numeerisiin kysymyksiin ja avoimiin kysymyksiin. Numeeristen kysymysten tarkoituksena oli tarkastella sitä, kuinka merkityksellisinä osallistujat pitävät erityyppisiä kokemuksia. Avointen kysymysten tarkoituksena oli päästää vastaajakunta vahvemmin ääneen kertomaan Sotahuutoon liittyvistä positiivisista ja negatiivisista kokemuksista. Nämä vastaukset ovat olleet jo tähän mennessä arvokkaita ja silmiä avaavia. Harrastuksen ja Sotahuudon merkityksestä kertoo se, millä innolla ja palolla vastaajat päätyivät kirjoittamaan välillä jopa esseiksi venyviä ajatuksiaan tapahtuman luonteesta.

Yhteisöllisyys ja elämyksellisyys yhdistävät taistelukenttää

Taustakeskusteluiden ja skenessä pitkään puhututtaneiden näkökulmien pohjalta nimesimme viisi pehmomiekkailuun ja pehmomiekkailutapahtumiin liittyvää arvoa seuraavasti: historiallisuus, kilpailullisuus, urheilullisuus, yhteisöllisyys ja elämyksellisyys. Näitä kartoitimme numeerisilla kysymyksillä, joiden kautta vastaajat pääsivät kertomaan, kuinka tärkeiksi omalle Sotahuuto-kokemukselleen he kokivat nämä arvot.

Oli mielenkiintoista huomata, kuinka osa numeeristen kysymysten kartoittamista arvoista selkeästi yhdisti osallistujakuntaa ja osa jakoi sitä. Yhteisöllisyys ja elämyksellisyys ovat vastausten valossa laajalti kävijäkunnan jakamia arvoja. Ne yhdistävät kokeneita ja kokemattomia harrastajia. Yhteisöllisyys ei korreloinut negatiivisesti tai positiivisesti muiden arvojen kanssa, vaan se oli kautta linjan tärkeää. Vaikka elämyksellisyys oli yhtälailla vahvasti jaettu arvo, sen merkitys korostui eritoten historiallisuutta vastauksissaan painottaneiden vastauksissa.

Historiallisuus, urheilullisuus ja kilpailullisuus puolestaan jakoivat vastaajakuntaa selkeämmin. Ne vastaajat, jotka pitivät historiallisuutta arvossa, eivät olleet niin kiinnostuneita kilpailullisuudesta eivätkä kilpailullisuudesta kiinnostuneet olleet niin kiinnostuneita historiallisuudesta. Urheilullisuus sen sijaan oli historiallisuudesta kiinnostuneille selkeästi helpompi pala niellä. Kilpailullisuus korostui nimenomaan kokeneiden vastaajien vastauksissa. Ajan myötä siis osallistuja kiinnostuu kilpailullisemmista elementeistä, tai mahdollisesti kilpailusta vähemmän kiinnostuneet etääntyvät lajin parista.

Sotahuuto – ainutlaatuinen kokemus, kesän kohokohta ja irtiotto arjesta

On selvää, että sotahuutajat rakastavat sotahuutamista. Vauhdikas meno, eeppiset kamppailut, tasapuolinen vääntö ja mättämisen riemu nousevat esiin monissa positiivisia Sotahuuto-kokemuksia kuvaavissa vastauksissa. Taistelukenttä koettiin merkityksellisenä paikkana haastaa ja ylittää itseään sekä päästä harrastamaan yhteistoimintaa joukkueen ja armeijan kanssa.

Avoimet vastaukset sanoittavat monella tapaa sitä samaa tarinaa, joka oli nähtävissä myös numeerisissa vastauksissa. Vastaukset nostivat esiin useimmiten juuri yhteisöllisyyteen ja elämyksellisyyteen liittyviä kokemuksia. Joukkueen lisäksi laajempi skene ja yhteishengen merkitys nousevat useassa vastauksessa esille. Sotahuudon rooli eräänlaisena koko skeneä yhteenkurovana tapahtumana näkyy selkeästi esimerkiksi tässä vastauksessa:

“Haen Sotahuudolta yhteishenkeä ja yhdessäoloa muidenkin kuin oman ryhmän boffausharrastajien kanssa. Pidän Sotahuutoa tapahtumana, joka kokoaa yhteen boffaajia harrastuskentän kaikilta laidoilta, eräänlaisena jokaiselle jotakin -eventtinä.

Suhtaudun Sotahuutoon eri tavalla kuin muihin boffaustapahtumiin: tänne tulen toimimaan nimenomaan ryhmänä, oman tiimin osana ja edustajana, kun taas muissa tapahtumissa yksilösuorittaminen on minulle tärkeämpää.“

Vaikka joissain yhteyksissä on todettu, että jokaiselle jotain on ei mitään kellekään, tämä ei vaikuta pätevän Sotahuudon kohdalla paikkaansa. Vaikka tapahtumasarjan historian varrelle mahtuukin monia huutosotien hetkiä, joiden aikana lajin monimuotoisuus on synnyttänyt kitkaa, monissa vastauksissa tämä kompromissiluonne osataan nähdä hyvänä asiana:

“Yhteisöllisyys, boffausjoukkueena kilpaileminen ja elämyksellisyys ovat kolme tärkeintä SoHu-kokemuksen pilaria. Oman ryhmän toimintaa ja varustusta työstetään vuoden ajan hurjan paljon ja SoHuun tullaan tavallaan näyttämään, mitä saatiin aikaan. SoHu myös antaa eniten silloin kun se tukee tätä esimerkiksi hyvillä puolijaoilla (päästään todella kokeilemaan ryhmän tehoja) tai mukaantempaavalla narratiiviilla (mielekkäimmät viitekehykset kannustavat varustautumaan temaattisesti, SoHussa hyvä narratiivi kannustaa heittäytymään ja eläytymään).”

“Sotahuuto on ainutlaatuinen kokemus. Joka koostuu osittain suomenmestaruus- tyylisestä kilpailusta, mutta vielä suuremmin tapahtuman tunnelmasta ja monen sadan hengen yhtäaikaisesta taistelusta, jollaista ei toisaalla pääse kokemaan.

Vaikkakin kilpailu on tärkeä osa Sotahuutoa, ei sen historiallista sekä ryhmäasujen ja yhteisöllisyyden myötä luotua tunnelmaa sovi sivuuttaa. Myös Sotahuudon luonne eräänlaisena taistelusimulaationa on kiehtova.”

Useissa vastauksissa tulee esille nimenomaan simulaation ja pelinomaisuuden tuoma kiinnostus. Strategiat, taktiikat ja kentän tarjoamat haasteet koetaan tärkeinä osina tapahtumakokemusta.

Uhkakuvia ja varjopuolia

Kyselyyn vastanneiden jakamien negatiivisten tapahtumakokemusten perusteella on selvää, että Sotahuutoa järjestettäessä tulee järjestää riittävästi sadetta karkoittavia rituaaleja, tai ainakin tarjota osallistujakunnalle katettuja ruokailutiloja ja mahdollisuus kuivatteluun. Sade oli syypäänä useaan kurjaan sohukokemukseen.

Kivojen kesäkelien lisäksi onnistunut Sotahuuto rakentuu toimivista perusasioista. Negatiivisia kokemuksia oli hankalista autoparkeista, vähäisistä bajamajoista, vähäisistä käsihygienian hoitamisen mahdollisuuksista, heikosta vesi- ja ruokahuollosta ja muista vastaavista tapahtumainfran puutteista. Epäonnistuminen edes yksittäisessä tavanomaisessa tapahtumatuotannon tai -logistiikan askeleessa on aina puhuttelevampi, ja vahvemman muistijäljen jättävä asia, kuin parikaan vastaavan tasoista onnistumista. Perusasioista ei siis selvästikään sovi tinkiä!

Monissa vastauksissa tuli ilmi myös tapahtumaviestinnän tärkeys. Tapahtumaa edeltävä tiedottaminen ja tapahtumanaikainen viestintä tulevat esiin monissa vastauksissa. Viestinnältä toivottiin ennenaikaisuutta, selkeyttä ja saavutettavuutta. On selvää, että Sotahuudon tapahtumaviestintä on perinteisesti rakentunut sen varaan, että ryhmien kokeneet jäsenet välittävät hiljaista tietoa uudemmille harrastajille. Kokemattomampi harrastaja on siis monesti muiden osallistujien varassa, kun perusasioita ei kirjoiteta tai sanota auki missään. Varsinaisen tapahtumaviestinnän lisäksi myös skenen sisäinen tapa kommunikoida on aiheuttanut närää:

“Ihmisten kyvyttömyys empaattiseen kommunikaatioon tympii. Foorumeilla ja facebookissa räiskitään, solvataan ja uhriudutaan.”

Somekeskusteluja kuvailtiin kuppikuntaisiksi, ulossulkeviksi ja niihin liitettiin myös portinvartijuutta. Joissain vastauksissa korostettiin sitä, että itse tapahtumissa vastaavanlainen tunne on tiessään.

Negatiivisten kokemusten ja uhkien kohdalla moni vastaaja kertoi huolensa erilaisista turvallisuusnäkökulmista. Moni kertoi kokemuksistaan, joissa oli törmännyt kentällä erilaisiin ylilyönteihin. Tässä yhteydessä mainittiin rynnäköinti, kovat lyönnit, pienempien ja heikompien harrastajien huomioimattomuus. Myös alkoholipolitiikkaan kaivattiin selkeää linjausta ja kannanottoa.

Sotahuudon kilpailullisuus herätti myös mielipiteitä. Osa vastaajista kertoi kilpailullisuuden korostumisen haittaavan omaa tapahtumakokemustaan ja esimerkiksi johtavan laajemmin kiristyneeseen tunnelmaan. Kilpailullisuuden tunteen edellytyksenä on onnistuneet ja riittävän tasaväkiset jaot. Yksi vastaajista kertookin epätasapainoisten jakojen tuntuvan ikäviltä myös voittavalla osapuolelle:

“Yksi seikka joka itseäni on ehkä eniten Sotahuudossa harmittanut (oman tyrimisen ja osaamattomuuden lisäksi). Jakojen epätasapainoisuus. Jos jaot ovat epätasapainoiset ja joku puoli ottaa kokoajan nekkuun, se saa minut surulliseksi, erityisesti jos olen itse dominoivalla puolella. Eli kaikki tavat joilla tähän voi vaikuttaa on hyviä juttuja minun silmissä.”

Useampi negatiivisista kokemuksista kytkeytyi monimuotoiseen ilmiöön, joita nimettiin esimerkiksi sääntökikkailuksi, optimoinniksi, min-maxaamiseksi ja juustoamiseksi. Mielenkiintoista oli, että näiden vastausten joukossa oli useita vastaajia, jotka olivat kokeneet tapahtuman kilpailullisuuden merkitykselliseksi osaksi tapahtumakokemustaan. On siis pääteltävissä, että vaikka kilpailullisuus koettaisiinkin tärkeäksi, niin jonkinlainen “hyvä maku” määrittää sitä, millä keinoin kilpaileminen nähdään hyväksyttäväksi. Varusteoptimoinnin lisäksi erityisesti subjektiivisten skenaariopisteiden jakaminen koettiin hiertävänä.

Vastausten perusteella on selvää, että osallistujakokemuksen kannalta tapahtuman selkein yksittäinen kipukohta on tapahtumaperjantai. Asetarkastuksiin, leirien pystyttämiseen ja joukkueen organisointiin liittyvä kiire ja paniikki nousevat esiin useissa vastauksissa, ottaen jopa kauhukertomusten muotoja. Aamutunneille venyvät aseiden korjaustalkoot eivät ole hyvä startti tapahtumalle.

Kutsu pehmomiekkailun vuosijuhlaan

Vaikka kehitettävää toki löytyykin, niin Sotahuudon konsepti on vahva. Vastauksista paistaa läpi, kuinka merkityksellinen ja tärkeä tapahtuma Sotahuuto on. Harrastuksemme ansaitsee ja tarvitsee sen monipuolisuutta ruokkivaa ja siitä elävää kattotapahtumaa. Vastauksia lukiessa avartui hienolla tavalla lajin ja harrastajakunnan moninaiset – paikoin lempeät, paikoin soraisemmatkin – äänet. Kyselyn ensimmäistä osiota laatiessamme pelkistimme syyt tulla Sotahuutoon viiden ison sanan alle, mutta vastaajat osasivat sanoittaa tarkemmin satoja niin ikään isoja syitä.

Sotahuudon ja sen osallistujakunnan monimuotoisuus on otettava huomioon tämän kaltaista kattotapahtumaa suunniteltaessa. Vaikka osa tulevan kesän Sotahuudon parissa näkyvästi työskentelevä harrastaja onkin saattanut viime vuosikymmenien foorumisodissa profiloitua urheiluboffauksen sanansaattajina, lähtökohtamme on pyrkiä näkemään lajin kaikkien puolten merkitys sen monenkirjavalle harrastajakunnalle.

Eräs vastaaja sanoitti Sotahuudon boffausfestariksi ja ehkäpä rinnastuksella onkin paljon annettavaa. Sotahuuto on pehmomiekkailun juhla, johon mahtuu monennäköisiä tapoja ja syitä nauttia tapahtumasta. Sen sijaan, että koettaisimme rakentaa Sotahuudosta jotain tarkkarajaista ja omia mieltymyksiämme ilmentävää, voisimme sen sijaan koettaa päästää itsemme törmäämään uusiin tapoihin harrastaa ja nauttia yhteisestä tapahtumasta.