Ranska, 1429. Englannin ja Ranskan välinen sota Ranskan kuninkuudesta on riehunut jo lähes sata vuotta. Ranska kärsii epäjärjestyksestä Englannin lyötyä sen armeijat Argincourtissa ja Rouenissa. Englannin ja sen Burgundilaisliittolaisten armeijat miehittävät merkittäviä alueita Ranskasta ja lapsikuningas Henri VI:n nuoresta iästä huolimatta sota näyttää kulkevan vääjäämättömästi kohti Englannin voittoa. Ranskan hallitsija, Dauphin Kaarle, poistuu harvoin hovistaan Bourgesista, vaikka Englanti onkin aloittanut jälleen sotatoimet ja piirittää nyt tärkeää Orleansin kaupunkia. Aateliston tuki nuorelle hallitsijalle horjuu, ja synkkinä hetkinä Kaarle harkitsee pakenevansa Iberiaan.
Ranska tarvitsee ihmeen.
Kuva: Jari Kuskelin
Olen John Helin Etelän Imperiumista ja toimin vuoden 2023 Sotahuudon viitekehysvastaavana. Toimin roolissani osana taidetiimiä ja pohdiskelen yhdessä muiden tiimiläisten kanssa sitä, miten viitekehystä saa näkyviin ennen tapahtumaa sekä sen aikana, ja miten siitä tehdään mahdollisimman viihdyttävä jokaiselle osallistujalle.
Aluksi ajattelin taustoittaa ja avata suurelle yleisölle viitekehyksen valintaa, joka on perinteisesti erittäin monimutkainen ja syväluotaava prosessi. Tänä vuonna se meni jotakuinkin seuraavasti:
Aluksi viitekehysvastaava ehdotti pääjärjestäjälle viitekehykseksi nykyisen Tšekin alueella käytyjä hussilaissotia. Tämän jälkeen pääjärjestäjä näytti pohdiskelevan muutamia sekunteja, ja sanoi kohteliaasti itse harkinneensa satavuotisen sodan loppua ja erityisesti Jeanne d’Arcin tarinaa.
Tämän vuoden viitekehyksenä toimii siis satavuotisen sodan loppu ja erityisesti Jeanne d’Arcin tarina.
Todellisuudessa viitekehys valikoitui kuitenkin muistakin syistä kuin pääjärjestäjän toiveista. Satavuotisen sodan loppu on merkittävä osa läntisen euroopan historiaa ja sen sitominen Jeanne d’Arcin tarinaan tarjoaa loistavat puitteet Sotahuudon perinteiselle kesäteatterille. Samalla saadaan myös luotua armeijoille omanlaistaan identiteettiä elämää suurempien henkilöhahmojen kautta. Aikakauden ja liittolaissuhteiden dramatiikka luo myös hyvää rytmitystä tapahtuman mekaanisemmalle puolelle eli armeijajakojen pyörittämiseen.
Aikakautta lienee syytä avata lyhyesti sitä tuntemattomille.
Englanti ja Ranska selvittelivät välejään vuodesta 1337 aina vuoteen 1453 asti, eli oikeastaan satavuotisen sodan aikakausi kesti noin 116 vuotta. Sodan perimmäisenä pyrkimyksenä oli selvittää, olisiko Ranskan kruunun pitänyt kuulua Englannin hallitsijalle. Samasta aiheesta taisteltiin myös vuonna 1429, sillä Ranskan Kaarle VI oli tehnyt Agincourtin ja Rouenin taistelujen jälkimainingeissa Englannin Henri V:stä perillisensä. Tämän piti ratkaista perimyskiista lopullisesti. Henri IV sattui kuitenkin epäonnekseen kuolemaan kuukautta ennen Kaarlea ja perimyskiista sekä sotatoimet alkoivat uudestaan.
Vuonna 1429 Englanti oli selkeästi voittamassa sotaa, kunnes nuori nainen miehitetyiltä alueilta sai suostuteltua Ranskan hallitsijan Kaarle VII:n lähettämään hänet armeijan johdossa murtamaan Orleansin piiritystä. Kuin ihmeen kaupalla tehtävä onnistui ja sen mukana murtui myös Englannin ote sodasta. Muutamaa kuukautta myöhemmin Kaarle marssi Reimsiin ja kruunautti itsensä kuninkaaksi. Mukanaan hänellä oli piirityksen murtanut nuori nainen, Jeanne d’Arc.
Jeanne ja Kaarle ajautuivat kuitenkin ristiriitoihin englantilaisten kanssa solmitusta aselevosta. Lopulta sotaretkellä ollut Jeanne vangittiin burgundilaisten toimesta ja luovutettiin englantilaisille. Puolueellisen oikeudenkäynnin jälkeen Orleansin sankari poltettiin roviolla. Englantilaiset syyttivät häntä kerettiläisyydestä, mutta todellisuudessa oikeudenkäynti oli poliittinen: Ranskan vastarinnan symboli haluttiin tuhota.
Sodan suunta oli kuitenkin kääntynyt lopullisesti ja englantilaiset ajettiin kokonaan pois Ranskasta. Aikaa tähän toki meni yli kaksikymmentä vuotta. Tänä aikana nähtiin muun muassa ranskalaisten aatelisten kapinointia ja Burgundin renessanssiruhtinas Filip Hyvän opportunistinen takinkääntö. Luvassa on siis erinomaista sisältöä myös Sotahuudon skenaariojakoja ajatellen!
Koko taidetiimi on myös ottanut viitekehyksen omakseen. Grafiikoita piirretään hiki hatussa ja armeijoiden väriteemoja suunnitellaan innolla. Parhaimmillaan päivähoitohenkilötkin ovat innostuneet henkilöhahmoistaan niin paljon, että ovat etsineet itse kaavoja keskiaikaisille vaatteilleen. Olisi huikeaa, jos tämä innostus tarttuisi tapahtuman lähestyessä myös osallistujiin ja ryhmiltä nähtäisiin upeita vahvasti teemaan sidottuja ulkoasuja.
Tavoitteena on se, että Sotahuudon 2023 viitekehys nostaa tapahtuman elämyksellisyyden uudelle tasolle ottamatta mitään pois kilpailullisuuteen keskittyviltä boffaajilta.
Sotahuutoon on toki vielä aikaa, ja sitä ennen on kärsittävä pitkät ja masentavat talvikuukaudet. Siksi järjestäjätiimi on kerännyt listan mediasta, jolla voi virittyä viitekehyksen tunnelmaan!
Hermann Anton Stilke 1843, Jeanne d’Arcin taistelu. Jeanne d’Arcin elämä -triptyykin keskimmäinen osa. Kokoelma: Eremitaaši.
Kirjoja, faktaa ja fiktiota
Karolina Kouvola, Sodan kuningattaret – Amatsoneista valkyrioihin: 7 Miehen asussa kulkevasta neitsyestä Pyhäksi Johannaksi s. 180–217
Päivi Setälä, Keskiajan nainen: Jeanne d’Arc – isänmaan ritari s. 237-248, sekä Taikuus, noituus ja uskonto s. 249–265
Hannu Mäkelä, Varjo – Jeanne d’Arcin lyhyt, toiveikas elämä
Bernard Cornwell, Azincourt
Bernard Cornwell, Joan of Arc
Elokuvia ja sarjoja
Pelejä
Age of Empires 2 (Jeanne d’Arc -kampanja)
Crusader Kings 2 ja 3
Medieval Total War
FI 
EN