Moona Veijola, Author at

19.2.20236.1.2024

Liput kohoavat – Armeijajaot

Tervehdys sotahuutajat!

Kuva: Jari Kuskelin

Olemme ottaneet talven aikana yhteyttä eri joukkueiden edustajiin ja kysyimme arvioita siitä, minkälaisella kokoonpanolla he ovat tulossa tapahtumaan. Jaoimme näiden arvioiden pohjalta huomattavan osan joukkueista armeijoiden pohjiksi. Koska osa sotahuutokokemusta on armeijan sisäinen yhteistyö ja suunnittelu, julkaisemme armeijajakojen pohjat jo tässä vaiheessa vuotta.

Armeijajaot ovat varmasti tämän tiedotteen kiinnostavin osa, joten aloitamme armeijoiden esittelyillä. Armeijaesittelyiden jälkeen kerromme tarkemmin jakojen taustalla olevista ajatuksista ja siitä, millä tavalla jakamatta olevat joukkueet tullaan kevään ja kesän mittaan jakamaan.

Ranskan aateliset

Kuva: Wikimedia Commons

Kuningas Kaarle VII on vaikeassa paikassa. Hänen isänsä, kuningas Kaarle VI julisti pakon ja uhan edessä poikansa perinnöttömäksi. Ranskan kruununperijäksi on nimetty Englannin kuningas ja tämän jälkeläiset. Englantilaiset miehittävät Burgundin herttuakunnan tuella suuria alueita Ranskasta. Kruunuton kuningas on onnistunut keräämään taakseen joukon voimakkaita aatelissukuja ja näiden sotilaita, joiden tuella hän pyrkii ajamaan englantilaiset Ranskasta. Voiko kuningaskunta kuitenkaan kunnioittaa kuningasta, jolla ei ole edes kruunua?

Ranskan aateliston etuja puolustavat seuraavat joukkueet:

Maahinkainen
Ryhmä Rämä
Camulosin Villikarjut
Uudenmaan Liitto

Ranskan kansa

Kuva: Norman Faucheux Art

Jeanne d’Arcin lipun taakse on kerääntynyt kirjava joukko ranskalaista maalaisväkeä, köyhälistöä ja sotilaskarkureita. Englantilaisten karkoittaminen Ranskasta on taustasyynä armeijan syntymiselle, mutta monien mielen perukoilla hautoo myös kysymys siitä, kykeneekö kuningas ja aatelisto tarjoamaan Ranskalle sitä tulevaisuutta, jota kansa kaipaa.

Taisteluihin Jeanne d’Arcin armeijassa marssivat seuraavat joukkueet:

Perkeleen Kohortti
Rotat
Ulfnar
FSC+Niittoväki

Burgundin herttuakunta

Kuva: Wikimedia Commons

Valois’n suvun sisäiset valtakiistat ovat asettaneet Filip Hyvän johtaman Burgundin herttuakunnan ja Ranskan kuningashuoneen vastakkain. Filip on kuitenkin kunnianhimoinen moderni hallitsija, jolle periaatteita ja ideologioita tärkeämpää on Burgundin oma asema. Jos Englannin sotaonni kääntyy, voi Filip olla yllättävänkin valmis pohtimaan asemaansa uudelleen.

Burgundin herttuakunnan armeijan ytimen muodostavat seuraavat joukkueet:

Etelän Imperiumi
Graalin Hurtat
Valdyr
Al-Kharid

Englanti

Kuva: Wikimedia Commons

Lapsikuningas Henri VI:n isältään perimä sota on tyhjentänyt huolestuttavan tehokkaasti kuningashuoneen kirstuja. Sotaonni on kuitenkin Agincourtin taistelusta asti ollut englantilaisten puolella. Henri VI on nimennyt joukkojensa johtoon Englannin Akillekseksikin kutsuttu John Talbotin, jonka vankka pyrkimys on nujertaa ranskalaisten viimeisetkin vastarinnan rippeet sotakentillä.

Englannin armeijassa taistelevat seuraavat joukkueet:

Savon Rykmentti
Ajan Kaarti
Harhamainparvi
Sparta

Lähtökohtaisesti jakamatta jääneet joukkueet tullaan jakamaan armeijoiden välille tasaisesti, eikä niiden tarkoitus ole toimia taistelijoiden lukumäärää tasoittavana elementtinä. Tällä hetkellä armeijoiden koot ovat joukkueiden omien arvioiden mukaan hyvin lähellä toisiaan. Tässä mielessä siis joukkueiden kannattaa panostaa uusien harrastajien rekrytointiin ja vanhojen veteraanien tavoitteluun. Emme siis tule täysin kuromaan umpeen armeijoiden väkimäärien eroja, jos ne johtuvat siitä, että jotkin joukkueet ovat onnistuneet kasvattamaan kokoaan arvioidusta.

Jakojärjestelmän tavoite on kannustaa joukkueita pitämään harrastajat mukana ja pistämään paukkuja myös uusien kävijöiden rekrytointiin. Tavoitteemme ei kuitenkaan ole rankaista koko armeijaa siitä, että jonkin joukkueen väkimäärä putoaa huomattavasti arvioidusta. Tällaisissa tapauksissa annammekin armeijalle kompensaatiota jakamatta olevista joukkueista.

Kannustamme nyt jaettujen joukkueiden edustajia ottamaan yhteyttä tuoreisiin liittolaisiinsa ja aloittamaan yhteisten strategioiden suunnittelun! Seuraavassa tiedotteessa esittelemme muutamia tapoja, joilla pyrimme tukemaan tapahtuman aloittelijaystävällisyyttä ja uusia joukkueita.

16.2.20236.1.2024

Blogiteksti: Hiidenkirnu – Sankariboffausta yöttömässä yössä

Ajantasaisen informaation Hiidenkirnusta löydät tapahtuman sivuilta!

”Tätä toivoin pääseväni tekemään, kun aloitin boffaamisen. Viikonloppu tuntui samalta kuin boffaus lapsena.”

Rovaniemi, tuo vaarojen reunustama kahden joen risteyspaikka, on aikojen saatossa toiminut eri kulttuurien sulatusuunina, markkinoiden ja kauppiaiden kehtona, ihmisten kohtaamispaikkana… sekä sotien tantereena. Kaikki muistavat Lapin sodan ja Rovaniemen hävityksen, mutta suuria sotia noissa maisemissa on käyty jo kauan ennen toista maailmansotaakin. Tarinat kertovat, että 1300-luvulla elänyt Turun piispa Hemming olisi saapunut pakkokeinoin käännyttämään Lapissa asuneita jatuleita, joita myös hiisiksi kutsuttiin.

Perimätiedon mukaan ratkaisevat taistelut käytiin Rovaniemen Sukulanrakassa sijaitsevilla hiidenkirnuilla, joita jotkut tutkijat pitävät Kalevalassakin mainittuna myyttisenä Kipuvuorena. Historia ei tunne, kuka johti väen vastarintaan, mutta järjestäjät alkoivat leikitellä ajatuksella, että mitäpä jos se olisikin ollut otaksuttavasti 1100-luvulla elänyt kveeni- eli kainulaiskuningas Kaukomieli, joka hiisiväkensä kanssa asettui ristinheimon käännytyspyrkimyksiä vastaan.

Hiidenkirnun teemaan ja siitä tehtyyn lyhytelokuvaan pääset tutustumaan tarkemmin täällä.

”Tehtävien lore, kauppalan toiminta, sekä NPCt saivat minut kokonaan uppoamaan maailmaan, jossa kristityt tappelivat hiisiä vastaan.”

Näistä paikallishistoriallisista taisteluista sai nimensä ja viitekehyksensä heinäkuussa 2022 debytoinut boffaustapahtuma Hiidenkirnu, jossa lanseerattiin käyttöön myös aivan uudenlainen pelikonsepti. Kaiken tämän innoittamana Lapin maakuntakeskukseen saapui joukko seikkailujen etsijöitä, kuten heitä napapiirille oli historian saatossa aina ennenkin saapunut. Heinäkuisena perjantaina osallistujat saapuivat bussikyydityksellä taikka omin ratsuin jylhän harjun päällä sijaitsevaan Rovaniemen kaupungin leirikeskus Leirikariin, reilun kolmenkymmenen kilometrin päähän Rovaniemen keskustasta. Sisämajoitus suihkuineen ja myöskin ruokailut sisätiloissa oli luvassa kaikille osallistujille. Iltaisin sauna oli lämmin ja vuolaana virtaavassa Kemijoessa saattoi suorittaa puhdistautumisriitin päivän raskaiden taisteluiden jälkeen.

”Suuri kiitos myös erinomaisesti toimineelle majoitusalueelle ja muulle infastruktuurille, saunominen ja Kemijoessa uinti olivat upeita kokemuksia pitkien näytösten jälkeen.”

Silti huomion jopa näiltä luksusfasiliteeteilta varasti leirikeskuksen vieressä, ylämäessä kohoava näky: puinen linna, joka toimisi Hiidenkirnun Kipuvuorena. Osallistujat eivät malttaneet olla hämmästellen tutustumatta rakennelmaan jo ennen tapahtuman alkua. Voisiko boffaustapahtumassa todella päästä taistelemaan oikeassa puulinnassa? Linnassa oli muurit, joiden päälle pystyi kiipeämään ja joiden päältä linnaa pystyi puolustamaan, avattava portti, jonka sai teljettyä hyökkääjien varalta sekä tietysti salaovi, jota kautta oli mahdollista iskeä suoraan puolustajien selustaan.

”Linna oli mieletön, mutta arvostin myös sitä, ettei kaikki pyörinyt sen ympärillä.”

Perjantai-iltana odotus lopulta täyttyi, kun ensimmäinen kesäteatteriesitys asetti lähtömerkit taisteluille. Siinä he nyt olivat: ilmielävä piispa Hemming ja kuningas Kaukomieli luutnantteineen. Sanailu oli värikästä ja mukaansatempaavaa, mutta se ei jäänyt vain kesäteattereihin. NPC:t osallistuivat taisteluihin, uhosivat toisilleen kesken taistelunäytösten ja heitä saattoi ottaa vangeiksi lunnaita vastaan. Tämä kaikki vain lisäsi omien kunnioitusta johtajiaan kohtaan ja viikonlopun aikana totuttiinkin kuulemaan kesäteattereiden aikana hiisiväen kannustushuudot: ”Kuningas! Kuningas! Kuningas!”

”Kesäteatteri oli ehdottomasti parasta ikinä, samoin kentällä tapahtunut spontaani npc larppaus.”

Viikonloppu oli jaettu viiteen, kukin 1,5–3 tuntia kestävään taistelunäytökseen. Hämmennystä oli ilmassa: kuinka noin pitkät taistelut voivat toimia? Lopulta pelikonseptin valtava hienous alkoi valjeta. Kuolema ei tuottanutkaan odottelua, vaan siitä alkoi matka respapisteelle ja riippuen oman armeijakunnan etenemisestä, saattoivat respapisteet sijaita lähellä taikka kaukana. Lapin valoisissa öissä osa taistelunäytöksistä lopetettiin vasta keskiyön jälkeen.

”Pitkät näytökset ovat mieletön juttu ja jatkuvat respat yllättivät positiivisesti; jokaisella kuolemalla oli väliä, mutta koko näytöksen ajan koit olevasi tarpeellinen ja mukana.”

Jokaisessa taistelunäytöksessä sekä hiidenväellä että ristinheimolla oli omat tehtävänsä ja tavoitteensa, jotka saavuttamalla armeija hankki itselleen voittopisteitä. Voitosta päästiin taistelemaan kirjaimellisesti viimeisen näytöksen viimeiseen pisteeseen saakka. Perjantai-illan kiivas intensiteetti vaihtui lauantaina taktiikoiden hiomiseen, metsässä hiiviskelyyn, yhdessä sovittuihin rynnäköihin ja tietysti ylivertaisiin yksilösuorituksiin.

”Pitkissä, taktisissa peleissä kiinnostavat pelityylit pääsevät parrasvaloihin, ja moni pääsee kokemaan sankarihetkiä.”

Peliin toi lisämerkitystä kauppala sekä lipevä kauppias Haarakieli. Kauppias saattoi kenties pelata molempia puolia taikka sitten vain omaan pussiin, mutta hopeanhimossaan hän myi voittoa edistäviä varusteita ja asioita kuten haavaliinoja, piiritystikkaita, muurinmurtajia, heittokeihäitä ja jopa palkkasotureita sekä parantajia. Molemmilla armeijoilla oli näytösten alussa hallussaan hopeasäkkejä ja niitä oli mahdollista tienata lisää esimerkiksi panttivankeja ottamalla tai yksinkertaisesti varastamalla vastapuolelta. Saattoipa maastossa virua kauan kadoksissa ollut hopea-aarrekin.

”Kauppa oli myös mahtava lisä kentälle. Raha ja sillä ostettavat tavarat antoivat uuden leikkikentän taistelijajoukoille.”

Pitkien näytösten päätavoitteiden saavuttamisessa saattoi kestää kauankin aikaa. Siksi molemmille armeijoille oli tarjolla joka näytökseen myös mielenkiintoisia sivutehtäviä. Nämä saattoivat liittyä aarteen etsimiseen, karavaanin ryöstämiseen tai vastapuolen pyhien henkilöiden, munkkien tai noitien surmaamiseen. Myös sivutehtävistä oli mahdollista hankkia voittopisteitä.

”Sivutehtävät olivat hauska lisä, joiden avulla pystyi esimerkiksi tasoittamaan hävittyjä päätehtäviä ja pitivät hyvin taistelua eloisena loppuun saakka.”

Sunnuntaina Kipuvuori oli vallattu ristinheimolle. Historia toisti itseään, yhden pisteen erotuksella. Kaukaa saapuneet soturit olivat väsyneitä ja hikisiä, mutta myös itsensä ylittäneitä ja yltiöonnellisia. Saimme viikonlopun aikana nähdä kuinka joku hyppäsi muurinharjalle ja sieltä edelleen linnan sisäpihalle likvidoiden puolustajat kuin elokuvissa konsanaan tai kuinka joku kaikki vihollisen nuolet ja keihäät väistäen toimitti pelialueen toiselta laidalta hopeasäkit kauppalaan ostaakseen armeijalleen ylivertaiset varusteet. Viikonlopun aikana joku miettikin, että mitä ihmettä tämä tällainen boffaus oikein on. Lopulta hän keksi: tämä on sankariboffausta.

”Tapahtuma luo niin järjettömän hienon rajan urheiluboffauksen, taktiikka- ja strategiapelin, resurssipelin, boffauksen ja kieliposkisen historiallisen kesäteatterin välillä että vaikeammin olisi kaikkia tyydyttävää ratkaisua löytää!”

“Vielä kerran kiitos tapahtumasta ja mahtavaa, jos ensi vuonna pääsee Kipuvuorelle takaisin!”

Hiidenkirnu järjestetään toistamiseen yöttömän yön aikoihin 16.–18.6.2023, ja napapiiri kutsuu jälleen seikkailijoita luokseen tänne, missä vuosisatainen historia on todellista ja jossa myöskin tehdään historiaa. Piispa Hemmingin miekka lähti heinäkuussa 2022 ensimmäiselle kiertomatkalleen. Kuka saa piispan miekan tänä vuonna itselleen – ryöstösaaliina vierailta valloittajilta taikka palautettuna pyhäinjäännöksenä?

Teksti: Tero Rautio

Kuvat: Samuli Valkama & Mari Björk

Kirjoittaja osallistui elämänsä ensimmäiseen boffaustapahtumaan NPC-hahmona ja järjestäjänä vaikuttuen itsekin tapahtuman eeppisyydestä. Kursivoidut tekstit ovat osallistujien antamaa palautetta ensimmäisestä Hiidenkirnu-tapahtumasta.

23.10.202225.11.2023

Blogiteksti: Sotahuuto-yhdistyksestä pehmomiekkailun lajiliittoon

Tervehdys kaikille sotahuutajille!

Kuva: Jari Kuskelin

Olen Palojärven Mikael ja kirjoitan teille Sotahuuto-yhdistys ry:n puheenjohtajan ominaisuudessa. Monet minut varmasti jo tuntevatkin, vähintäänkin naamalta. Olen tarttunut ensimmäisen kerran bofferiin 90-luvun lopulla ja osallistunut siitä lähtien lukemattomiin tapahtumiin.

Ensimmäinen Sotahuuto 2005 iski niin kovaa, että tapahtumaan on tullut sittemmin osallistuttua joka kerta. Vuonna 2012 toimin tapahtuman pääjärjestäjänä. Sotahuudot on tullut taisteltua muutamien skenaarioiden poikkeuksia lukuun ottamatta Kuolan ja nyttemmin Savon Rykmentin riveissä. Tarkoituksenani olisi tässä blogitekstissä avata lyhkäisesti yhdistyksen toimintaa ja tulevaisuutta.

Vuonna 2011 perustettu Sotahuuto-yhdistys on kaikessa yksinkertaisuudessaan Sotahuuto-tapahtuman järjestämistä varten perustettu yhdistys. Pitkään yhdistyksen jäsenistö on koostunut lähinnä Sotahuuto-tapahtuman järjestäjistä ja toiminnan tavoitteena on ollut taata Sotahuudon järjestyminen vuodesta toiseen.

Vuosien saatossa yhdistyksen tavoitteet ja toiminta ovat monipuolistuneet. Sotahuuto on pysynyt toiminnan ytimenä, mutta yhdistys on vuosi vuodelta keskittynyt enemmän ja enemmän tukemaan pehmomiekkailutoimintaa myös Sotahuudon ulkopuolella.
Kesällä 2022 yhdistyksen jäsenyys avattiin mahdolliseksi kaikille halukkaille. Meidän tavoitteenamme on saada mahdollisimman iso osa kotimaisista boffaajista osaksi yhdistystä ja sen toimintaa. Olemmekin saavuttaneet jäsenyyden avaamisen jälkeen jo 250 jäsenen koon!

Haluamme herätellä teitä pehmomiekkailijoita yhdistystoimintaan, sillä tavoitteenamme on rakentaa boffaukselle uudenlainen tulevaisuus. Tätä tulevaisuutta kutsumme lajiliittoprojektiksi.

Ajatus pehmomiekkailun lajiliitosta ei ole uusi. Sitä on palloteltu Sotahuuto-yhdistys ry:n hallituksissa ja aktiivisten boffaajien piireissä jo ainakin vuosikymmenen ajan. Aiemmin projekti ei ole juurikaan edennyt ja syyt siihen ovat olleet luonnollisia. Boffausskene on ollut nuorta, visio liitosta on ollut ehkä vielä kypsymätön ja toteuttajat ovat puuttuneet.

Aika alkaa kuitenkin viimein olla kypsä. Sotahuuto-yhdistyksen toiminta on laajentunut viime vuosina mieletöntä tahtia Sotahuudon ulkopuolelle. Tänä vuonna yhdistys on ollut mukana toteuttamassa Pehmomiekkailu Suomessa -kirjaprojektia sekä osallisena kahden Hornankattila-tapahtuman ja upouuden Minihuudon toteuttamisessa.
Kaikkea tätä toimintaa pystymme koordinoimaan paremmin lajiliittona kuin pelkkä Sotahuuto-yhdistyksenä. Siinä missä yhdistys on aiemmin keskittynyt lähinnä nimikkotapahtumansa järjestämiseen, lajiliiton ensisijaiseksi tehtäväksi tulee mahdollistaa ja taata Suomen pehmomiekkailuskenen kasvu ja jatkuvuus.

Se työ alkaa nyt!

Lähtölaukauksena Pehmomiekkailun lajiliitolle Sotahuuto-yhdistys järjestää lajiliittotyöpajan Jyväskylässä 29. lokakuuta.

Työpaja on yhdistyksen jäsenistölle avoin, toiminnallinen päivä, jossa on tarkoitus yhdessä tuumin pohtia lajiliiton muotoa, toteuttamista ja toimintaa. Osallistujalle tarjotaan maksuttomassa työpajassa kahvit ja kahvileivät. Päivän jälkeen on mahdollista osallistua Sataman Viilun ravintolassa omakustanteiseen yhteisruokailuun ja saunontaan.

Seuraavana päivänä 30. lokakuuta järjestetään Sotahuuto-yhdistyksen syyskokous ravintola Bella Romassa. Kokous on avoin koko yhdistyksen jäsenistölle. Syyskokouksen jälkeen on mahdollisuus jäädä omakustanteiselle lounaalle ja keskustelemaan vapaamuotoisemmin yhdistyksestä sekä boffauksesta ylipäänsä.

Tarkemmat ohjeet ja ilmoittautumistiedot on lähetetty kaikille yhdistyksen jäsenille sähköpostitse. Tervetuloa mukaan toteuttamaan suomalaisen pehmomiekkailun seuraavaa suurta harppausta!

Ps. Jos et ole vielä liittynyt Sotahuuto-yhdistyksen jäseneksi, voit tehdä sen täältä!

Lajiliittotyöpaja 29.10. kello 12–18 Sataman Viilussa (Satamakatu 10, 40100 Jyväskylä).

Sotahuuto-yhdistyksen syyskokous 30.10. kello 13 alkaen ravintola Bella Romassa (Kauppakatu 41, 40100 Jyväskylä).