Kategoria: Uncategorized

Kultakankaiden kenttä – Vapaaehtois- ja ohjelmahaku

Posted on by in Uncategorized

Vapaaehtoishaku on nyt auki! Vapaaehtoishakuun tästä!

Ohjelmahaku on nyt auki! Ohjelmahakuun tästä!

Kuva: Jari Kuskelin

 

Vuonna 1520 Ranskan ja Englannin kuningashuoneet ymmärsivät molempien kärsineen satoja vuosia jatkuneista jännitteistä. Tulehtuneita välejä rentouttamaan järjestettiin yhteistuumin turnajaiset, joihin molemmat kuninkaat pistivät parastaan. Viikkoja kestäneen tapahtuman ajaksi luonnonkauniiseen laaksoon Calaisissa kohosikin upea kultakankaisten telttojen kylä, jonka esitykset, turnajaiset ja rakennelmat osoittivat kuningashuoneiden valtaa ja vaurautta. 

 

Field of the Cloth of Gold, Camp du Drap d’Or tai kotimaisittain Kultakankaiden kenttä ovat nimityksiä, joita käytetään näistä spektaakkelimaisista turnajaisista. Voisi leikkimielisesti sanoa, että Kultakankaiden kenttä oli ensimmäinen Sotahuuto: Sotaleikkien sarja, jonka tarkoitus oli ylistää ystävyyttä ja yhdessäoloa. Vaikka historiallinen esikuva ei ajankohdaltaan aivan viitekehykseen osukaan, tahdomme tuoda Kultakankaiden kentän tunnelman Sotahuutoon. 

 

Tapahtuma-alueen yksi majoitusalue on nimetty Kultakankaiden kentäksi. Tämä on alue, joka on varattu niille joukkueille, jotka tahtovat panostaa leirielämäänsä ja sen näyttävyyteen. Moni sotahuutojoukkue on panostanut upeisiin historiallisiin telttoihin, leirituoleihin ja -katoksiin ja Kultakankaiden kenttä on tarkoitettu juuri sitä varten. Aikakaudenmukaisuutta tai tiukkaa historiallisuutta kentällä ei vaadita, mutta toivoisimme siellä majoittuvia ottamaan huomioon ajatuksen alueen taustalla. Majoitusjärjestelyistä kerromme tarkemmin lähempänä tapahtumaa.

 

Ulkoasuun ja historialliseen ilmeeseen kannattaa muutenkin tänä vuonna panostaa! Tapahtumassa jaetaan palkinto eniten historiallisuutta ja näyttävyyttä osoittaneelle joukkueelle. 

 

Olemme tekemässä ainutlaatuista ja unohtumatonta Sotahuutoa. Siihen tarvitsemme teitä! Avaammekin vapaaehtoishaun ja ohjelmahaun.

 

Etsimme joukkoomme osaavia tekijöitä tapahtumaviikolle. Tarjolla on monelaisia tehtäviä, joista osa tapahtuu taisteluiden aikana, osa niiden ulkopuolisena aikana. Lue lisää vapaaehtoisten rooleista täältä! Vapaaehtoishaku koskee nimenomaan tapahtumanaikaisia tehtäviä. Jos tahdot auttaa tapahtuman suunnittelussa ja ennakkovalmisteluissa, esimerkiksi sisällöntuotannossa, käytännön asioiden suunnittelussa tai yhteistyökumppaneiden hankkimisessa, niin lähetä sähköpostia osoitteeseen jarjestajat@sotahuuto.fi. 

 

Sotahuutajiin mahtuu monenlaisia osaajia, muusikoita, tanssijoita ja esiintyjiä, joille tahdomme tarjota tapahtumassa paikan loistaa. Vapaaehtoishaun lisäksi avaamme myös ohjelmahaun. Jos siis tahdot tuoda Sotahuutoon taistelunäytöksen, lajiesittelyn, käsityöpajan, musiikkiesityksen, taidenäyttelyn, käsitöidesi kaupustelupisteen tai vaikkapa sirkusesityksen, lue tarkempi tieto ohjelmasta ja täytä ohjelmahakulomake. Mietitään yhdessä paras tapa toteuttaa suunnitelmasi!

 

Sotahuutoon on aika lailla tasan neljä kuukautta! On siis hyvin aikaa kerätä joukkoja, varustautua ja harjoitella. Tiedotamme piakkoin tapahtumaruokailusta sekä Sotahuudon pääkuvasta, joka tulee koristamaan myös tapahtumapaitoja. 

Blog Post: Alpine Boffering – How some Yankee is Bringing Boffering to Switzerland

Posted on by in Uncategorized

Hey everyone, Travis here. That chatty, hyper old ginger from Ulfnar.

Photo: Jari Kuskelin

 

My adventure in boffering began over five years ago, when my long time friend Holtsi brought me into Ulfnar. Flash forward a few years and there I was, having to move back to my surrogate homeland of Switzerland, and having truly fallen head over heels for this sport I had to ask myself the question, ”is it over?”

I knew that I’d have plenty of folks back home that would want to at least try it out. I went to Holtsi, who was Ulfnar’s quartermaster at the time and said I want to try and bring the sport with me. His response, ”whatever you need,” supplied me with gear to get started and off we went.

We landed right on the outbreak of COVID, and as for all of us that was one sizable speed bump. From the first day, I saw the general and cultural response of my Helvetic country men and the international community of my town was one of immediate enthusiastic infatuation. Pretty soon I had a small multinationale group showing up every week to pummel each other and have a laugh.

The part that really gave me the indication that there is potential is when members from my own team began to visit Switzerland, help work on gear and try out the locals’ mettle. Ulfnar’s own Holtsi, Paula, Axu, Topi, Harri came down for vacations, fighting on mountain plateaus overlooking the Lac Lemans and fighting in a small roman arena we have in our region. Not a recreation, the real deal. 

Next we had members from a second team coming down here and swinging weapons, Eetu Sipilä, Ruska Mäki, Niko Aarnio, Veeti Sipilä and Eugenio Colaneri from Ajan Kaarti. As their style and tactical approach is very different from my own, this was an excellent demonstration to the diversity of the sport. 

School fair in Leysin
School fair in Leysin
Emil Finneran in Minihuuto 2022
Emil Finneran in Minihuuto 2022
Weapons made for Swiss fighters
Weapons made for Swiss fighters
Group training in Switzerland
Group training in Switzerland
Finnish tourists engaging in some talkoo-action
Finnish tourists engaging in some talkoo-action
Edellinen
Seuraava

Photos: Travis Finneran, Liisa Salonen

 

Not long after this my efforts garnered attention from some students of the international private school here in Leysin, wanting to have at it with these padded clubs of ours. Nearly immediately, this school offered me employment to instruct boffering, with a yearly budget for purchasing materials and repairs. Members of the schools faculty also became immediately interested in a group for ages 10 and under. By that spring, we had our first all day 10 vs 10 boffering birthday with parents overjoyed with the results. 

This has been my last two years: the launch of the swiss boffering association. Our goal is simple, to integrate boffering into Switzerland using a full unaltered translation of all rules and regulations in Finland. 

We want to have as seamless a transition between participants from the two sectors as possible. I regretfully have had to make a small descriptive modification here. The terms ”boffering” and ”soft/padded fencing”, truly confused the international participants here, but when applying the term ”padded combat”, people began to have a more accurate picture to what this sport entails. 

Our goal now is recruiting en mass, focusing on medieval events, HEMA trainings and LARP gatherings, and aim to have events beginning in 2025/26. We have areas such as mountain plateaus and smaller roman amphitheatres. And finally for anyone interested in coming down, we have all the gear you need!

All that being said, we Swiss Mercenaires will see you at Sotahuuto!

Kansa herää – Aloittelijaystävällisyys ja kansainvälisyys

Posted on by in Uncategorized
Skotlannin aatelisten päivähoitohenkilö johtaa armeijaansa uuteen taisteluun.

Kuva: Jari Kuskelin

 

Kuten edellisessä tiedotteessa kerroimme, rekrytoinnista on jo jakosysteemin vuoksi huomattavaa hyötyä joukkueille. Haluamme tukea joukkueiden rekrytointityötä ja mahdollistaa uusien harrastajien matkan lajin pariin. Tähän liittyviä ratkaisuja esittelemme tässä tiedotteessa.

 

Ensimmäistä kertaa Sotahuuto-tapahtumaan ilmoittautuvan on mahdollista ilmoittaa itsensä Ilmoportaalissa ensikertalaiseksi. Lopullisia jakoja tehdessä näemme, mikä osuus ryhmän jäsenistä on ensikertalaisia. Ensikertalaiset lasketaan tasoituspoolia jakaessa puolen soturin arvoisiksi. Tällä emme pyri vähättelemään ensikertalaisten arvoa taistelukentällä, vaan kohottamaan joukkueiden intoa rekrytoida uusia osallistujia. Tämän edun lisäksi suurimman prosentin ensikertalaisia kentälle tuova ryhmä saa tapahtumalauantaille oman saunavuoron! 

 

Tahdomme myös madaltaa rahallista kynnystä lähteä kokeilemaan tapahtumaa, minkä vuoksi ensikertalaisille on tarjolla alennus tapahtumahinnasta. Toinen uusi Ilmoportaalin alennusryhmä ovat palaavat kävijät. Palaavilla kävijöillä tarkoitetaan harrastajia, jotka ovat käyneet Sotahuudossa viimeksi vuonna 2019 tai sitä ennen. Kuten Santtu kertoi ensimmäisessä blogissamme,  koronavuodet aiheuttivat suuren loven Sotahuudon kävijämäärään. Pyrkimyksemme on saada kentälle mahdollisimman suuri joukko näitä lajin parista etääntyneitä harrastajia ja tämä alennus on yksi keino tämän tavoitteen edistämiseksi. Alennusten suuruudet tarkentuvat, kun ilmoittautuminen aukeaa.

 

Tahdomme tukea myös jokaista, jolla on unelma oman joukkueen perustamisesta. Lisäsimme sivulle vinkkejä oman joukkueen perustamiseen. Uusien joukkueiden tukemiseksi aloitamme myös joukkuementorijärjestelmän. Joukkuementorimme Juha-Matti Marjamaa ja Eetu Sipilä toimivat tukihenkilöinä uuden joukkueen perustamisesta haaveileville. Joukkuementori jakaa vinkkejä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin toimimiseen. Myös jo tapahtumassa käyneet ryhmät voivat hyödyntää joukkuementoreita. Tarkemmat tiedot löytyvät Joukkuementori-sivulta.

 

Parhaita paikkoja sitouttaa uusia harrastajia lajiin ovat tapahtumat. Tämän vuoksi teemme yhteistyötä muiden tapahtumien kanssa. Sivustolta löytyy muita pehmomiekkailutapahtumia esittelevä Muut tapahtumat -sivu. Sivulta löytyvällä lomakkeella voit ilmoittaa omasta tapahtumastasi. Esittelemme joitain tapahtumia myös yhteistyönä tehdyissä blogiteksteissä, kuten teimme Hiidenkirnun kanssa.

 

Lajiimme liittyvä termistö saattaa olla hankalaa, jos ei ole kosketusta skeneen. Tämän takia olemme kasanneet Sotahuudon ABC:n, jonka kautta kuka vain voi syventää käsitystä lajin termeistä. Sotahuudon ABC:hen voit myös itse ehdottaa lisää termejä ja osallistua pieneen arvontaan. Palkinnoista ja kisailuista kiinnostuneille avasimme myös Miekkamatka 2023 -treenihaasteen. Tulosta haastelomake ja lähde elämäsi miekkamatkalle!

 

Jotta tapahtuma tuntuisi helpommin lähestyttävältä alaikäisille harrastajille tai lajista kiinnostuneille, lisäsimme sivuille alaikäisille harrastajille ja heidän huoltajilleen suunnattua tietoa sisältävän sivun. Tapahtuman ikäraja pysyy samana, eli viidessätoista vuodessa. 

 

Yksi korkea kynnys Sotahuutoon osallistumiselle ja siitä nauttimiselle on pitkään ollut se, että informaatiota on tarjolla vain suomen kielellä. Sotahuuto.fi-sivustosta ollaan nyt tekemässä englanninkielistä käännöstä. Keskeinen tapahtumainformaatio löytyy sivulta nyt myös englanniksi!

Taistelija on onnistunut keräämään syliinsä läjän lippuja

Kuva: Jari Kuskelin

 

Suomen ulkopuolelta tapahtumaan tulevia harrastajia varten lisäsimme sivustolle oman osion, joka sisältää käytännön vinkkejä tapahtumaan saapumiseen. Matkustamisen helpottamiseksi tarjoamme kansainvälisille osallistujille ilmaisen tapahtuman ja mahdollisuuden lainavarusteiden saamiseen. Nämä edut koskevat myös suomalaisia osallistujia, jotka matkustavat tapahtumaan ulkomailta.

 

Kävimme muutama viikko sitten tapahtumapaikalla katsastamassa paikkoja ja sopimassa muutamista käytännön asioista. Tuhti lumipeite koristaa vielä Tuomiston tilan peltoja ja revontulet leiskuvat nytkin Keski-Suomen yllä. Kesä ja Sotahuuto tulevat yllättävän pian! Kevätpurojen solinaa kannattaakin odottaa joukkoja keräten, varusteita rakennellen ja juonia punoen!

Liput kohoavat – Armeijajaot

Posted on by in Uncategorized

Tervehdys sotahuutajat!

Sotahuuto 2014 - tapahtumasta otettu kuva, jossa päivähoitohenkilö pitää ranskan lippua kädessään

Kuva: Jari Kuskelin

Olemme ottaneet talven aikana yhteyttä eri joukkueiden edustajiin ja kysyimme arvioita siitä, minkälaisella kokoonpanolla he ovat tulossa tapahtumaan. Jaoimme näiden arvioiden pohjalta huomattavan osan joukkueista armeijoiden pohjiksi. Koska osa sotahuutokokemusta on armeijan sisäinen yhteistyö ja suunnittelu, julkaisemme armeijajakojen pohjat jo tässä vaiheessa vuotta.

 

Armeijajaot ovat varmasti tämän tiedotteen kiinnostavin osa, joten aloitamme armeijoiden esittelyillä. Armeijaesittelyiden jälkeen kerromme tarkemmin jakojen taustalla olevista ajatuksista ja siitä, millä tavalla jakamatta olevat joukkueet tullaan kevään ja kesän mittaan jakamaan.

Ranskan aateliset

Ranskan aatelisten lippu

Kuva: Wikimedia Commons

 

Kuningas Kaarle VII on vaikeassa paikassa. Hänen isänsä, kuningas Kaarle VI julisti pakon ja uhan edessä poikansa perinnöttömäksi. Ranskan kruununperijäksi on nimetty Englannin kuningas ja tämän jälkeläiset. Englantilaiset miehittävät Burgundin herttuakunnan tuella suuria alueita Ranskasta. Kruunuton kuningas on onnistunut keräämään taakseen joukon voimakkaita aatelissukuja ja näiden sotilaita, joiden tuella hän pyrkii ajamaan englantilaiset Ranskasta. Voiko kuningaskunta kuitenkaan kunnioittaa kuningasta, jolla ei ole edes kruunua?

 

Ranskan aateliston etuja puolustavat seuraavat joukkueet:

 

Maahinkainen
Ryhmä Rämä
Camulosin Villikarjut
Uudenmaan Liitto

Ranskan kansa

Ranskan kansan lippu

Kuva: Norman Faucheux Art

 

Jeanne d’Arcin lipun taakse on kerääntynyt kirjava joukko ranskalaista maalaisväkeä, köyhälistöä ja sotilaskarkureita. Englantilaisten karkoittaminen Ranskasta on taustasyynä armeijan syntymiselle, mutta monien mielen perukoilla hautoo myös kysymys siitä, kykeneekö kuningas ja aatelisto tarjoamaan Ranskalle sitä tulevaisuutta, jota kansa kaipaa.

 

Taisteluihin Jeanne d’Arcin armeijassa marssivat seuraavat joukkueet:

 

Perkeleen Kohortti
Rotat
Ulfnar
FSC+Niittoväki

Burgundin herttuakunta

Burgundin lippu.

Kuva: Wikimedia Commons

 

Valois’n suvun sisäiset valtakiistat ovat asettaneet Filip Hyvän johtaman Burgundin herttuakunnan ja Ranskan kuningashuoneen vastakkain. Filip on kuitenkin kunnianhimoinen moderni hallitsija, jolle periaatteita ja ideologioita tärkeämpää on Burgundin oma asema. Jos Englannin sotaonni kääntyy, voi Filip olla yllättävänkin valmis pohtimaan asemaansa uudelleen.

 

Burgundin herttuakunnan armeijan ytimen muodostavat seuraavat joukkueet:

 

Etelän Imperiumi
Graalin Hurtat
Valdyr
Al-Kharid

Englanti

Englannin lippu

Kuva: Wikimedia Commons

 

Lapsikuningas Henri VI:n isältään perimä sota on tyhjentänyt huolestuttavan tehokkaasti kuningashuoneen kirstuja. Sotaonni on kuitenkin Agincourtin taistelusta asti ollut englantilaisten puolella. Henri VI on nimennyt joukkojensa johtoon Englannin Akillekseksikin kutsuttu John Talbotin, jonka vankka pyrkimys on nujertaa ranskalaisten viimeisetkin vastarinnan rippeet sotakentillä.

 

Englannin armeijassa taistelevat seuraavat joukkueet:

 

Savon Rykmentti
Ajan Kaarti
Harhamainparvi
Sparta

 

 

 


Lähtökohtaisesti jakamatta jääneet joukkueet tullaan jakamaan armeijoiden välille tasaisesti, eikä niiden tarkoitus ole toimia taistelijoiden lukumäärää tasoittavana elementtinä. Tällä hetkellä armeijoiden koot ovat joukkueiden omien arvioiden mukaan hyvin lähellä toisiaan. Tässä mielessä siis joukkueiden kannattaa panostaa uusien harrastajien rekrytointiin ja vanhojen veteraanien tavoitteluun. Emme siis tule täysin kuromaan umpeen armeijoiden väkimäärien eroja, jos ne johtuvat siitä, että jotkin joukkueet ovat onnistuneet kasvattamaan kokoaan arvioidusta.

 

Jakojärjestelmän tavoite on kannustaa joukkueita pitämään harrastajat mukana ja pistämään paukkuja myös uusien kävijöiden rekrytointiin. Tavoitteemme ei kuitenkaan ole rankaista koko armeijaa siitä, että jonkin joukkueen väkimäärä putoaa huomattavasti arvioidusta. Tällaisissa tapauksissa annammekin armeijalle kompensaatiota jakamatta olevista joukkueista.

 

Kannustamme nyt jaettujen joukkueiden edustajia ottamaan yhteyttä tuoreisiin liittolaisiinsa ja aloittamaan yhteisten strategioiden suunnittelun! Seuraavassa tiedotteessa esittelemme muutamia tapoja, joilla pyrimme tukemaan tapahtuman aloittelijaystävällisyyttä ja uusia joukkueita.

Blogiteksti: Hiidenkirnu – Sankariboffausta yöttömässä yössä

Posted on by in Uncategorized

Ajantasaisen informaation Hiidenkirnusta löydät tapahtuman sivuilta!

”Tätä toivoin pääseväni tekemään, kun aloitin boffaamisen. Viikonloppu tuntui samalta kuin boffaus lapsena.”

Rovaniemi, tuo vaarojen reunustama kahden joen risteyspaikka, on aikojen saatossa toiminut eri kulttuurien sulatusuunina, markkinoiden ja kauppiaiden kehtona, ihmisten kohtaamispaikkana… sekä sotien tantereena. Kaikki muistavat Lapin sodan ja Rovaniemen hävityksen, mutta suuria sotia noissa maisemissa on käyty jo kauan ennen toista maailmansotaakin. Tarinat kertovat, että 1300-luvulla elänyt Turun piispa Hemming olisi saapunut pakkokeinoin käännyttämään Lapissa asuneita jatuleita, joita myös hiisiksi kutsuttiin.

 

Perimätiedon mukaan ratkaisevat taistelut käytiin Rovaniemen Sukulanrakassa sijaitsevilla hiidenkirnuilla, joita jotkut tutkijat pitävät Kalevalassakin mainittuna myyttisenä Kipuvuorena. Historia ei tunne, kuka johti väen vastarintaan, mutta järjestäjät alkoivat leikitellä ajatuksella, että mitäpä jos se olisikin ollut otaksuttavasti 1100-luvulla elänyt kveeni- eli kainulaiskuningas Kaukomieli, joka hiisiväkensä kanssa asettui ristinheimon käännytyspyrkimyksiä vastaan.

 

Hiidenkirnun teemaan ja siitä tehtyyn lyhytelokuvaan pääset tutustumaan tarkemmin täällä.

Linnaa vartioiva sotilas Hiidenkirnu-tapahtumassa

”Tehtävien lore, kauppalan toiminta, sekä NPCt saivat minut kokonaan uppoamaan maailmaan, jossa kristityt tappelivat hiisiä vastaan.”

Näistä paikallishistoriallisista taisteluista sai nimensä ja viitekehyksensä heinäkuussa 2022 debytoinut boffaustapahtuma Hiidenkirnu, jossa lanseerattiin käyttöön myös aivan uudenlainen pelikonsepti. Kaiken tämän innoittamana Lapin maakuntakeskukseen saapui joukko seikkailujen etsijöitä, kuten heitä napapiirille oli historian saatossa aina ennenkin saapunut. Heinäkuisena perjantaina osallistujat saapuivat bussikyydityksellä taikka omin ratsuin jylhän harjun päällä sijaitsevaan Rovaniemen kaupungin leirikeskus Leirikariin, reilun kolmenkymmenen kilometrin päähän Rovaniemen keskustasta. Sisämajoitus suihkuineen ja myöskin ruokailut sisätiloissa oli luvassa kaikille osallistujille. Iltaisin sauna oli lämmin ja vuolaana virtaavassa Kemijoessa saattoi suorittaa puhdistautumisriitin päivän raskaiden taisteluiden jälkeen.

 

”Suuri kiitos myös erinomaisesti toimineelle majoitusalueelle ja muulle infastruktuurille, saunominen ja Kemijoessa uinti olivat upeita kokemuksia pitkien näytösten jälkeen.”

 

Silti huomion jopa näiltä luksusfasiliteeteilta varasti leirikeskuksen vieressä, ylämäessä kohoava näky: puinen linna, joka toimisi Hiidenkirnun Kipuvuorena. Osallistujat eivät malttaneet olla hämmästellen tutustumatta rakennelmaan jo ennen tapahtuman alkua. Voisiko boffaustapahtumassa todella päästä taistelemaan oikeassa puulinnassa? Linnassa oli muurit, joiden päälle pystyi kiipeämään ja joiden päältä linnaa pystyi puolustamaan, avattava portti, jonka sai teljettyä hyökkääjien varalta sekä tietysti salaovi, jota kautta oli mahdollista iskeä suoraan puolustajien selustaan.

 

”Linna oli mieletön, mutta arvostin myös sitä, ettei kaikki pyörinyt sen ympärillä.”

Taisteluita Hiidenkirnu-tapahtumassa

Perjantai-iltana odotus lopulta täyttyi, kun ensimmäinen kesäteatteriesitys asetti lähtömerkit taisteluille. Siinä he nyt olivat: ilmielävä piispa Hemming ja kuningas Kaukomieli luutnantteineen. Sanailu oli värikästä ja mukaansatempaavaa, mutta se ei jäänyt vain kesäteattereihin. NPC:t osallistuivat taisteluihin, uhosivat toisilleen kesken taistelunäytösten ja heitä saattoi ottaa vangeiksi lunnaita vastaan. Tämä kaikki vain lisäsi omien kunnioitusta johtajiaan kohtaan ja viikonlopun aikana totuttiinkin kuulemaan kesäteattereiden aikana hiisiväen kannustushuudot: ”Kuningas! Kuningas! Kuningas!”

 

”Kesäteatteri oli ehdottomasti parasta ikinä, samoin kentällä tapahtunut spontaani npc larppaus.”

 

Viikonloppu oli jaettu viiteen, kukin 1,5–3 tuntia kestävään taistelunäytökseen. Hämmennystä oli ilmassa: kuinka noin pitkät taistelut voivat toimia? Lopulta pelikonseptin valtava hienous alkoi valjeta. Kuolema ei tuottanutkaan odottelua, vaan siitä alkoi matka respapisteelle ja riippuen oman armeijakunnan etenemisestä, saattoivat respapisteet sijaita lähellä taikka kaukana. Lapin valoisissa öissä osa taistelunäytöksistä lopetettiin vasta keskiyön jälkeen.

 

”Pitkät näytökset ovat mieletön juttu ja jatkuvat respat yllättivät positiivisesti; jokaisella kuolemalla oli väliä, mutta koko näytöksen ajan koit olevasi tarpeellinen ja mukana.”

 

Jokaisessa taistelunäytöksessä sekä hiidenväellä että ristinheimolla oli omat tehtävänsä ja tavoitteensa, jotka saavuttamalla armeija hankki itselleen voittopisteitä. Voitosta päästiin taistelemaan kirjaimellisesti viimeisen näytöksen viimeiseen pisteeseen saakka. Perjantai-illan kiivas intensiteetti vaihtui lauantaina taktiikoiden hiomiseen, metsässä hiiviskelyyn, yhdessä sovittuihin rynnäköihin ja tietysti ylivertaisiin yksilösuorituksiin.

 

”Pitkissä, taktisissa peleissä kiinnostavat pelityylit pääsevät parrasvaloihin, ja moni pääsee kokemaan sankarihetkiä.”

Osallistuja Hiidenkirnu-tapahtumasta

Peliin toi lisämerkitystä kauppala sekä lipevä kauppias Haarakieli. Kauppias saattoi kenties pelata molempia puolia taikka sitten vain omaan pussiin, mutta hopeanhimossaan hän myi voittoa edistäviä varusteita ja asioita kuten haavaliinoja, piiritystikkaita, muurinmurtajia, heittokeihäitä ja jopa palkkasotureita sekä parantajia. Molemmilla armeijoilla oli näytösten alussa hallussaan hopeasäkkejä ja niitä oli mahdollista tienata lisää esimerkiksi panttivankeja ottamalla tai yksinkertaisesti varastamalla vastapuolelta. Saattoipa maastossa virua kauan kadoksissa ollut hopea-aarrekin.

 

”Kauppa oli myös mahtava lisä kentälle. Raha ja sillä ostettavat tavarat antoivat uuden leikkikentän taistelijajoukoille.”

 

Pitkien näytösten päätavoitteiden saavuttamisessa saattoi kestää kauankin aikaa. Siksi molemmille armeijoille oli tarjolla joka näytökseen myös mielenkiintoisia sivutehtäviä. Nämä saattoivat liittyä aarteen etsimiseen, karavaanin ryöstämiseen tai vastapuolen pyhien henkilöiden, munkkien tai noitien surmaamiseen. Myös sivutehtävistä oli mahdollista hankkia voittopisteitä.

 

”Sivutehtävät olivat hauska lisä, joiden avulla pystyi esimerkiksi tasoittamaan hävittyjä päätehtäviä ja pitivät hyvin taistelua eloisena loppuun saakka.”

 

Sunnuntaina Kipuvuori oli vallattu ristinheimolle. Historia toisti itseään, yhden pisteen erotuksella. Kaukaa saapuneet soturit olivat väsyneitä ja hikisiä, mutta myös itsensä ylittäneitä ja yltiöonnellisia. Saimme viikonlopun aikana nähdä kuinka joku hyppäsi muurinharjalle ja sieltä edelleen linnan sisäpihalle likvidoiden puolustajat kuin elokuvissa konsanaan tai kuinka joku kaikki vihollisen nuolet ja keihäät väistäen toimitti pelialueen toiselta laidalta hopeasäkit kauppalaan ostaakseen armeijalleen ylivertaiset varusteet. Viikonlopun aikana joku miettikin, että mitä ihmettä tämä tällainen boffaus oikein on. Lopulta hän keksi: tämä on sankariboffausta.

 

”Tapahtuma luo niin järjettömän hienon rajan urheiluboffauksen, taktiikka- ja strategiapelin, resurssipelin, boffauksen ja kieliposkisen historiallisen kesäteatterin välillä että vaikeammin olisi kaikkia tyydyttävää ratkaisua löytää!”

Osallistujakuva Hiidenkirnu-tapahtumasta

“Vielä kerran kiitos tapahtumasta ja mahtavaa, jos ensi vuonna pääsee Kipuvuorelle takaisin!”

 

Hiidenkirnu järjestetään toistamiseen yöttömän yön aikoihin 16.–18.6.2023, ja napapiiri kutsuu jälleen seikkailijoita luokseen tänne, missä vuosisatainen historia on todellista ja jossa myöskin tehdään historiaa. Piispa Hemmingin miekka lähti heinäkuussa 2022 ensimmäiselle kiertomatkalleen. Kuka saa piispan miekan tänä vuonna itselleen – ryöstösaaliina vierailta valloittajilta taikka palautettuna pyhäinjäännöksenä?

 

Teksti: Tero Rautio

Kuvat: Samuli Valkama & Mari Björk

 

Kirjoittaja osallistui elämänsä ensimmäiseen boffaustapahtumaan NPC-hahmona ja järjestäjänä vaikuttuen itsekin tapahtuman eeppisyydestä. Kursivoidut tekstit ovat osallistujien antamaa palautetta ensimmäisestä Hiidenkirnu-tapahtumasta.

Blogiteksti: Sotahuuto osallistujien silmin

Posted on by in Uncategorized

Hei vain sotahuutaja!

Kuva: Liisa Salonen

Sotahuuto ei olisi mitään ilman sinua. Kun virittelimme ajatusta ensi kesän Sotahuudosta, meille oli selvää, että osallistuja ja osallistujan kokemus asetetaan Sotahuudon 2023 keskiöön. Olen Eetu Kinnunen ja koordinoin sitä monipuolista tekijäjoukkoa, joka on vastuussa Sotahuudon viestinnästä ja osallistujakokemuksesta.

 

Halusimme suunnittelutyön tueksi kuulla osallistujien ajatuksia tapahtumasta ja sen merkityksestä. Heinäkuun puolessa välissä järjestimmekin harrastajakunnalle suunnatun kyselyn, jonka tulokset ovatosaltaan ohjanneet suunnittelutyötämme. Tämän tekstin tavoite on esitellä laajemmalle yleisölle kyselyn tuloksia. Vaikka pyrinkin kirjoittamaan auki joitain ajatuksia ja konkreettisia huomioita, jotka ovat olleet ohjaamassa tapahtumatuotantoamme jo tähän mennessä, koetan pysytellä vielä toistaiseksi etäämpänä käytännön tason ratkaisuista.

 

Kyselyyn kerättiin vastauksia Sotahuudon Facebook-sivujen kautta ja se linkitettiin myös Suomen boffaajat -Discordiin ja useiden joukkueiden omille somekanaville. Kysely keräsi kolmen viikon aikana 156 vastausta. On tärkeä huomata, että kysely keräsi pääosin kokeneiden, enemmän tai vähemmän skenen ytimessä olevien harrastajien vastauksia. Huimat 37 % vastaajista oli osallistunut kymmeneen Sotahuutoon. Alle 25 % vastaajista oli käynyt alle neljässä Sotahuudossa. On siis selvää, että vastaukset edustavat vahvasti ilmeisen vakiintuneen harrastajakunnan ajatuksia.

 

Kyselyn kysymykset jakautuivat numeerisiin kysymyksiin ja avoimiin kysymyksiin. Numeeristen kysymysten tarkoituksena oli tarkastella sitä, kuinka merkityksellisinä osallistujat pitävät erityyppisiä kokemuksia. Avointen kysymysten tarkoituksena oli päästää vastaajakunta vahvemmin ääneen kertomaan Sotahuutoon liittyvistä positiivisista ja negatiivisista kokemuksista. Nämä vastaukset ovat olleet jo tähän mennessä arvokkaita ja silmiä avaavia. Harrastuksen ja Sotahuudon merkityksestä kertoo se, millä innolla ja palolla vastaajat päätyivät kirjoittamaan välillä jopa esseiksi venyviä ajatuksiaan tapahtuman luonteesta.

Yhteisöllisyys ja elämyksellisyys yhdistävät taistelukenttää

Taustakeskusteluiden ja skenessä pitkään puhututtaneiden näkökulmien pohjalta nimesimme viisi pehmomiekkailuun ja pehmomiekkailutapahtumiin liittyvää arvoa seuraavasti: historiallisuus, kilpailullisuus, urheilullisuus, yhteisöllisyys ja elämyksellisyys. Näitä kartoitimme numeerisilla kysymyksillä, joiden kautta vastaajat pääsivät kertomaan, kuinka tärkeiksi omalle Sotahuuto-kokemukselleen he kokivat nämä arvot.

Oli mielenkiintoista huomata, kuinka osa numeeristen kysymysten kartoittamista arvoista selkeästi yhdisti osallistujakuntaa ja osa jakoi sitä. Yhteisöllisyys ja elämyksellisyys ovat vastausten valossa laajalti kävijäkunnan jakamia arvoja. Ne yhdistävät kokeneita ja kokemattomia harrastajia. Yhteisöllisyys ei korreloinut negatiivisesti tai positiivisesti muiden arvojen kanssa, vaan se oli kautta linjan tärkeää. Vaikka elämyksellisyys oli yhtälailla vahvasti jaettu arvo, sen merkitys korostui eritoten historiallisuutta vastauksissaan painottaneiden vastauksissa.

Historiallisuus, urheilullisuus ja kilpailullisuus puolestaan jakoivat vastaajakuntaa selkeämmin. Ne vastaajat, jotka pitivät historiallisuutta arvossa, eivät olleet niin kiinnostuneita kilpailullisuudesta eivätkä kilpailullisuudesta kiinnostuneet olleet niin kiinnostuneita historiallisuudesta. Urheilullisuus sen sijaan oli historiallisuudesta kiinnostuneille selkeästi helpompi pala niellä. Kilpailullisuus korostui nimenomaan kokeneiden vastaajien vastauksissa. Ajan myötä siis osallistuja kiinnostuu kilpailullisemmista elementeistä, tai mahdollisesti kilpailusta vähemmän kiinnostuneet etääntyvät lajin parista.

Sotahuuto – ainutlaatuinen kokemus, kesän kohokohta ja irtiotto arjesta

On selvää, että sotahuutajat rakastavat sotahuutamista. Vauhdikas meno, eeppiset kamppailut, tasapuolinen vääntö ja mättämisen riemu nousevat esiin monissa positiivisia Sotahuuto-kokemuksia kuvaavissa vastauksissa. Taistelukenttä koettiin merkityksellisenä paikkana haastaa ja ylittää itseään sekä päästä harrastamaan yhteistoimintaa joukkueen ja armeijan kanssa.

 

Avoimet vastaukset sanoittavat monella tapaa sitä samaa tarinaa, joka oli nähtävissä myös numeerisissa vastauksissa. Vastaukset nostivat esiin useimmiten juuri yhteisöllisyyteen ja elämyksellisyyteen liittyviä kokemuksia. Joukkueen lisäksi laajempi skene ja yhteishengen merkitys nousevat useassa vastauksessa esille. Sotahuudon rooli eräänlaisena koko skeneä yhteenkurovana tapahtumana näkyy selkeästi esimerkiksi tässä vastauksessa:

“Haen Sotahuudolta yhteishenkeä ja yhdessäoloa muidenkin kuin oman ryhmän boffausharrastajien kanssa. Pidän Sotahuutoa tapahtumana, joka kokoaa yhteen boffaajia harrastuskentän kaikilta laidoilta, eräänlaisena jokaiselle jotakin -eventtinä.

 

Suhtaudun Sotahuutoon eri tavalla kuin muihin boffaustapahtumiin: tänne tulen toimimaan nimenomaan ryhmänä, oman tiimin osana ja edustajana, kun taas muissa tapahtumissa yksilösuorittaminen on minulle tärkeämpää.“

Vaikka joissain yhteyksissä on todettu, että jokaiselle jotain on ei mitään kellekään, tämä ei vaikuta pätevän Sotahuudon kohdalla paikkaansa. Vaikka tapahtumasarjan historian varrelle mahtuukin monia huutosotien hetkiä, joiden aikana lajin monimuotoisuus on synnyttänyt kitkaa, monissa vastauksissa tämä kompromissiluonne osataan nähdä hyvänä asiana:

“Yhteisöllisyys, boffausjoukkueena kilpaileminen ja elämyksellisyys ovat kolme tärkeintä SoHu-kokemuksen pilaria. Oman ryhmän toimintaa ja varustusta työstetään vuoden ajan hurjan paljon ja SoHuun tullaan tavallaan näyttämään, mitä saatiin aikaan. SoHu myös antaa eniten silloin kun se tukee tätä esimerkiksi hyvillä puolijaoilla (päästään todella kokeilemaan ryhmän tehoja) tai mukaantempaavalla narratiiviilla (mielekkäimmät viitekehykset kannustavat varustautumaan temaattisesti, SoHussa hyvä narratiivi kannustaa heittäytymään ja eläytymään).”

 

“Sotahuuto on ainutlaatuinen kokemus. Joka koostuu osittain suomenmestaruus- tyylisestä kilpailusta, mutta vielä suuremmin tapahtuman tunnelmasta ja monen sadan hengen yhtäaikaisesta taistelusta, jollaista ei toisaalla pääse kokemaan.

 

Vaikkakin kilpailu on tärkeä osa Sotahuutoa, ei sen historiallista sekä ryhmäasujen ja yhteisöllisyyden myötä luotua tunnelmaa sovi sivuuttaa. Myös Sotahuudon luonne eräänlaisena taistelusimulaationa on kiehtova.”

Useissa vastauksissa tulee esille nimenomaan simulaation ja pelinomaisuuden tuoma kiinnostus. Strategiat, taktiikat ja kentän tarjoamat haasteet koetaan tärkeinä osina tapahtumakokemusta.

Uhkakuvia ja varjopuolia

Kyselyyn vastanneiden jakamien negatiivisten tapahtumakokemusten perusteella on selvää, että Sotahuutoa järjestettäessä tulee järjestää riittävästi sadetta karkoittavia rituaaleja, tai ainakin tarjota osallistujakunnalle katettuja ruokailutiloja ja mahdollisuus kuivatteluun. Sade oli syypäänä useaan kurjaan sohukokemukseen.

 

Kivojen kesäkelien lisäksi onnistunut Sotahuuto rakentuu toimivista perusasioista. Negatiivisia kokemuksia oli hankalista autoparkeista, vähäisistä bajamajoista, vähäisistä käsihygienian hoitamisen mahdollisuuksista, heikosta vesi- ja ruokahuollosta ja muista vastaavista tapahtumainfran puutteista. Epäonnistuminen edes yksittäisessä tavanomaisessa tapahtumatuotannon tai -logistiikan askeleessa on aina puhuttelevampi, ja vahvemman muistijäljen jättävä asia, kuin parikaan vastaavan tasoista onnistumista. Perusasioista ei siis selvästikään sovi tinkiä!

 

Monissa vastauksissa tuli ilmi myös tapahtumaviestinnän tärkeys. Tapahtumaa edeltävä tiedottaminen ja tapahtumanaikainen viestintä tulevat esiin monissa vastauksissa. Viestinnältä toivottiin ennenaikaisuutta, selkeyttä ja saavutettavuutta. On selvää, että Sotahuudon tapahtumaviestintä on perinteisesti rakentunut sen varaan, että ryhmien kokeneet jäsenet välittävät hiljaista tietoa uudemmille harrastajille. Kokemattomampi harrastaja on siis monesti muiden osallistujien varassa, kun perusasioita ei kirjoiteta tai sanota auki missään. Varsinaisen tapahtumaviestinnän lisäksi myös skenen sisäinen tapa kommunikoida on aiheuttanut närää:

“Ihmisten kyvyttömyys empaattiseen kommunikaatioon tympii. Foorumeilla ja facebookissa räiskitään, solvataan ja uhriudutaan.”

Somekeskusteluja kuvailtiin kuppikuntaisiksi, ulossulkeviksi ja niihin liitettiin myös portinvartijuutta. Joissain vastauksissa korostettiin sitä, että itse tapahtumissa vastaavanlainen tunne on tiessään.

 

Negatiivisten kokemusten ja uhkien kohdalla moni vastaaja kertoi huolensa erilaisista turvallisuusnäkökulmista. Moni kertoi kokemuksistaan, joissa oli törmännyt kentällä erilaisiin ylilyönteihin. Tässä yhteydessä mainittiin rynnäköinti, kovat lyönnit, pienempien ja heikompien harrastajien huomioimattomuus. Myös alkoholipolitiikkaan kaivattiin selkeää linjausta ja kannanottoa.

 

Sotahuudon kilpailullisuus herätti myös mielipiteitä. Osa vastaajista kertoi kilpailullisuuden korostumisen haittaavan omaa tapahtumakokemustaan ja esimerkiksi johtavan laajemmin kiristyneeseen tunnelmaan. Kilpailullisuuden tunteen edellytyksenä on onnistuneet ja riittävän tasaväkiset jaot. Yksi vastaajista kertookin epätasapainoisten jakojen tuntuvan ikäviltä myös voittavalla osapuolelle:

“Yksi seikka joka itseäni on ehkä eniten Sotahuudossa harmittanut (oman tyrimisen ja osaamattomuuden lisäksi). Jakojen epätasapainoisuus. Jos jaot ovat epätasapainoiset ja joku puoli ottaa kokoajan nekkuun, se saa minut surulliseksi, erityisesti jos olen itse dominoivalla puolella. Eli kaikki tavat joilla tähän voi vaikuttaa on hyviä juttuja minun silmissä.”

Useampi negatiivisista kokemuksista kytkeytyi monimuotoiseen ilmiöön, joita nimettiin esimerkiksi sääntökikkailuksi, optimoinniksi, min-maxaamiseksi ja juustoamiseksi. Mielenkiintoista oli, että näiden vastausten joukossa oli useita vastaajia, jotka olivat kokeneet tapahtuman kilpailullisuuden merkitykselliseksi osaksi tapahtumakokemustaan. On siis pääteltävissä, että vaikka kilpailullisuus koettaisiinkin tärkeäksi, niin jonkinlainen “hyvä maku” määrittää sitä, millä keinoin kilpaileminen nähdään hyväksyttäväksi. Varusteoptimoinnin lisäksi erityisesti subjektiivisten skenaariopisteiden jakaminen koettiin hiertävänä.

 

Vastausten perusteella on selvää, että osallistujakokemuksen kannalta tapahtuman selkein yksittäinen kipukohta on tapahtumaperjantai. Asetarkastuksiin, leirien pystyttämiseen ja joukkueen organisointiin liittyvä kiire ja paniikki nousevat esiin useissa vastauksissa, ottaen jopa kauhukertomusten muotoja. Aamutunneille venyvät aseiden korjaustalkoot eivät ole hyvä startti tapahtumalle.

Kutsu pehmomiekkailun vuosijuhlaan

Vaikka kehitettävää toki löytyykin, niin Sotahuudon konsepti on vahva. Vastauksista paistaa läpi, kuinka merkityksellinen ja tärkeä tapahtuma Sotahuuto on. Harrastuksemme ansaitsee ja tarvitsee sen monipuolisuutta ruokkivaa ja siitä elävää kattotapahtumaa. Vastauksia lukiessa avartui hienolla tavalla lajin ja harrastajakunnan moninaiset – paikoin lempeät, paikoin soraisemmatkin – äänet. Kyselyn ensimmäistä osiota laatiessamme pelkistimme syyt tulla Sotahuutoon viiden ison sanan alle, mutta vastaajat osasivat sanoittaa tarkemmin satoja niin ikään isoja syitä.

 

Sotahuudon ja sen osallistujakunnan monimuotoisuus on otettava huomioon tämän kaltaista kattotapahtumaa suunniteltaessa. Vaikka osa tulevan kesän Sotahuudon parissa näkyvästi työskentelevä harrastaja onkin saattanut viime vuosikymmenien foorumisodissa profiloitua urheiluboffauksen sanansaattajina, lähtökohtamme on pyrkiä näkemään lajin kaikkien puolten merkitys sen monenkirjavalle harrastajakunnalle.

 

Eräs vastaaja sanoitti Sotahuudon boffausfestariksi ja ehkäpä rinnastuksella onkin paljon annettavaa. Sotahuuto on pehmomiekkailun juhla, johon mahtuu monennäköisiä tapoja ja syitä nauttia tapahtumasta. Sen sijaan, että koettaisimme rakentaa Sotahuudosta jotain tarkkarajaista ja omia mieltymyksiämme ilmentävää, voisimme sen sijaan koettaa päästää itsemme törmäämään uusiin tapoihin harrastaa ja nauttia yhteisestä tapahtumasta.

Blogiteksti: Viitekehysvastaavan terveisiä ja oheismateriaalilista

Posted on by in Uncategorized

Ranska, 1429. Englannin ja Ranskan välinen sota Ranskan kuninkuudesta on riehunut jo lähes sata vuotta. Ranska kärsii epäjärjestyksestä Englannin lyötyä sen armeijat Argincourtissa ja Rouenissa. Englannin ja sen Burgundilaisliittolaisten armeijat miehittävät merkittäviä alueita Ranskasta ja lapsikuningas Henri VI:n nuoresta iästä huolimatta sota näyttää kulkevan vääjäämättömästi kohti Englannin voittoa. Ranskan hallitsija, Dauphin Kaarle, poistuu harvoin hovistaan Bourgesista, vaikka Englanti onkin aloittanut jälleen sotatoimet ja piirittää nyt tärkeää Orleansin kaupunkia. Aateliston tuki nuorelle hallitsijalle horjuu, ja synkkinä hetkinä Kaarle harkitsee pakenevansa Iberiaan.

 

Ranska tarvitsee ihmeen.

Kuva: Jari Kuskelin

Olen John Helin Etelän Imperiumista ja toimin vuoden 2023 Sotahuudon viitekehysvastaavana. Toimin roolissani osana taidetiimiä ja pohdiskelen yhdessä muiden tiimiläisten kanssa sitä, miten viitekehystä saa näkyviin ennen tapahtumaa sekä sen aikana, ja miten siitä tehdään mahdollisimman viihdyttävä jokaiselle osallistujalle.

 

Aluksi ajattelin taustoittaa ja avata suurelle yleisölle viitekehyksen valintaa, joka on perinteisesti erittäin monimutkainen ja syväluotaava prosessi. Tänä vuonna se meni jotakuinkin seuraavasti:

 

Aluksi viitekehysvastaava ehdotti pääjärjestäjälle viitekehykseksi nykyisen Tšekin alueella käytyjä hussilaissotia. Tämän jälkeen pääjärjestäjä näytti pohdiskelevan muutamia sekunteja, ja sanoi kohteliaasti itse harkinneensa satavuotisen sodan loppua ja erityisesti Jeanne d’Arcin tarinaa.

 

Tämän vuoden viitekehyksenä toimii siis satavuotisen sodan loppu ja erityisesti Jeanne d’Arcin tarina.

 

Todellisuudessa viitekehys valikoitui kuitenkin muistakin syistä kuin pääjärjestäjän toiveista. Satavuotisen sodan loppu on merkittävä osa läntisen euroopan historiaa ja sen sitominen Jeanne d’Arcin tarinaan tarjoaa loistavat puitteet Sotahuudon perinteiselle kesäteatterille. Samalla saadaan myös luotua armeijoille omanlaistaan identiteettiä elämää suurempien henkilöhahmojen kautta. Aikakauden ja liittolaissuhteiden dramatiikka luo myös hyvää rytmitystä tapahtuman mekaanisemmalle puolelle eli armeijajakojen pyörittämiseen.

 

Aikakautta lienee syytä avata lyhyesti sitä tuntemattomille.

 

Englanti ja Ranska selvittelivät välejään vuodesta 1337 aina vuoteen 1453 asti, eli oikeastaan satavuotisen sodan aikakausi kesti noin 116 vuotta. Sodan perimmäisenä pyrkimyksenä oli selvittää, olisiko Ranskan kruunun pitänyt kuulua Englannin hallitsijalle. Samasta aiheesta taisteltiin myös vuonna 1429, sillä Ranskan Kaarle VI oli tehnyt Agincourtin ja Rouenin taistelujen jälkimainingeissa Englannin Henri V:stä perillisensä. Tämän piti ratkaista perimyskiista lopullisesti. Henri IV sattui kuitenkin epäonnekseen kuolemaan kuukautta ennen Kaarlea ja perimyskiista sekä sotatoimet alkoivat uudestaan.

 

Vuonna 1429 Englanti oli selkeästi voittamassa sotaa, kunnes nuori nainen miehitetyiltä alueilta sai suostuteltua Ranskan hallitsijan Kaarle VII:n lähettämään hänet armeijan johdossa murtamaan Orleansin piiritystä. Kuin ihmeen kaupalla tehtävä onnistui ja sen mukana murtui myös Englannin ote sodasta. Muutamaa kuukautta myöhemmin Kaarle marssi Reimsiin ja kruunautti itsensä kuninkaaksi. Mukanaan hänellä oli piirityksen murtanut nuori nainen, Jeanne d’Arc.

 

Jeanne ja Kaarle ajautuivat kuitenkin ristiriitoihin englantilaisten kanssa solmitusta aselevosta. Lopulta sotaretkellä ollut Jeanne vangittiin burgundilaisten toimesta ja luovutettiin englantilaisille. Puolueellisen oikeudenkäynnin jälkeen Orleansin sankari poltettiin roviolla. Englantilaiset syyttivät häntä kerettiläisyydestä, mutta todellisuudessa oikeudenkäynti oli poliittinen: Ranskan vastarinnan symboli haluttiin tuhota.

 

Sodan suunta oli kuitenkin kääntynyt lopullisesti ja englantilaiset ajettiin kokonaan pois Ranskasta. Aikaa tähän toki meni yli kaksikymmentä vuotta. Tänä aikana nähtiin muun muassa ranskalaisten aatelisten kapinointia ja Burgundin renessanssiruhtinas Filip Hyvän opportunistinen takinkääntö. Luvassa on siis erinomaista sisältöä myös Sotahuudon skenaariojakoja ajatellen!

 

Koko taidetiimi on myös ottanut viitekehyksen omakseen. Grafiikoita piirretään hiki hatussa ja armeijoiden väriteemoja suunnitellaan innolla. Parhaimmillaan päivähoitohenkilötkin ovat innostuneet henkilöhahmoistaan niin paljon, että ovat etsineet itse kaavoja keskiaikaisille vaatteilleen. Olisi huikeaa, jos tämä innostus tarttuisi tapahtuman lähestyessä myös osallistujiin ja ryhmiltä nähtäisiin upeita vahvasti teemaan sidottuja ulkoasuja.

 

Tavoitteena on se, että Sotahuudon 2023 viitekehys nostaa tapahtuman elämyksellisyyden uudelle tasolle ottamatta mitään pois kilpailullisuuteen keskittyviltä boffaajilta.

 

Sotahuutoon on toki vielä aikaa, ja sitä ennen on kärsittävä pitkät ja masentavat talvikuukaudet. Siksi järjestäjätiimi on kerännyt listan mediasta, jolla voi virittyä viitekehyksen tunnelmaan!

Hermann Anton Stilke 1843, Jeanne d’Arcin taistelu. Jeanne d’Arcin elämä -triptyykin keskimmäinen osa. Kokoelma: Eremitaaši.

Kirjoja, faktaa ja fiktiota

Karolina Kouvola, Sodan kuningattaret – Amatsoneista valkyrioihin: 7 Miehen asussa kulkevasta neitsyestä Pyhäksi Johannaksi s. 180–217

 

Päivi Setälä, Keskiajan nainen: Jeanne d’Arc – isänmaan ritari s. 237-248, sekä Taikuus, noituus ja uskonto s. 249–265

 

Hannu Mäkelä, Varjo – Jeanne d’Arcin lyhyt, toiveikas elämä

 

Bernard Cornwell, Azincourt

 

Bernard Cornwell, Joan of Arc

Elokuvia ja sarjoja

The King (2019)

The Messenger: Story of Joan of Arc (1999)

Pelejä

Age of Empires 2 (Jeanne d’Arc -kampanja)

 

Crusader Kings 2 ja 3

 

Medieval Total War

Blogiteksti: Sotahuuto-yhdistyksestä pehmomiekkailun lajiliittoon

Posted on by in Uncategorized

Tervehdys kaikille sotahuutajille!

Kuva: Jari Kuskelin

Olen Palojärven Mikael ja kirjoitan teille Sotahuuto-yhdistys ry:n puheenjohtajan ominaisuudessa. Monet minut varmasti jo tuntevatkin, vähintäänkin naamalta. Olen tarttunut ensimmäisen kerran bofferiin 90-luvun lopulla ja osallistunut siitä lähtien lukemattomiin tapahtumiin.

 

Ensimmäinen Sotahuuto 2005 iski niin kovaa, että tapahtumaan on tullut sittemmin osallistuttua joka kerta. Vuonna 2012 toimin tapahtuman pääjärjestäjänä. Sotahuudot on tullut taisteltua muutamien skenaarioiden poikkeuksia lukuun ottamatta Kuolan ja nyttemmin Savon Rykmentin riveissä. Tarkoituksenani olisi tässä blogitekstissä avata lyhkäisesti yhdistyksen toimintaa ja tulevaisuutta.

 

Vuonna 2011 perustettu Sotahuuto-yhdistys on kaikessa yksinkertaisuudessaan Sotahuuto-tapahtuman järjestämistä varten perustettu yhdistys. Pitkään yhdistyksen jäsenistö on koostunut lähinnä Sotahuuto-tapahtuman järjestäjistä ja toiminnan tavoitteena on ollut taata Sotahuudon järjestyminen vuodesta toiseen.

 

Vuosien saatossa yhdistyksen tavoitteet ja toiminta ovat monipuolistuneet. Sotahuuto on pysynyt toiminnan ytimenä, mutta yhdistys on vuosi vuodelta keskittynyt enemmän ja enemmän tukemaan pehmomiekkailutoimintaa myös Sotahuudon ulkopuolella.
Kesällä 2022 yhdistyksen jäsenyys avattiin mahdolliseksi kaikille halukkaille. Meidän tavoitteenamme on saada mahdollisimman iso osa kotimaisista boffaajista osaksi yhdistystä ja sen toimintaa. Olemmekin saavuttaneet jäsenyyden avaamisen jälkeen jo 250 jäsenen koon!

 

Haluamme herätellä teitä pehmomiekkailijoita yhdistystoimintaan, sillä tavoitteenamme on rakentaa boffaukselle uudenlainen tulevaisuus. Tätä tulevaisuutta kutsumme lajiliittoprojektiksi.

 

Ajatus pehmomiekkailun lajiliitosta ei ole uusi. Sitä on palloteltu Sotahuuto-yhdistys ry:n hallituksissa ja aktiivisten boffaajien piireissä jo ainakin vuosikymmenen ajan. Aiemmin projekti ei ole juurikaan edennyt ja syyt siihen ovat olleet luonnollisia. Boffausskene on ollut nuorta, visio liitosta on ollut ehkä vielä kypsymätön ja toteuttajat ovat puuttuneet.

 

Aika alkaa kuitenkin viimein olla kypsä. Sotahuuto-yhdistyksen toiminta on laajentunut viime vuosina mieletöntä tahtia Sotahuudon ulkopuolelle. Tänä vuonna yhdistys on ollut mukana toteuttamassa Pehmomiekkailu Suomessa -kirjaprojektia sekä osallisena kahden Hornankattila-tapahtuman ja upouuden Minihuudon toteuttamisessa.
Kaikkea tätä toimintaa pystymme koordinoimaan paremmin lajiliittona kuin pelkkä Sotahuuto-yhdistyksenä. Siinä missä yhdistys on aiemmin keskittynyt lähinnä nimikkotapahtumansa järjestämiseen, lajiliiton ensisijaiseksi tehtäväksi tulee mahdollistaa ja taata Suomen pehmomiekkailuskenen kasvu ja jatkuvuus.

 

Se työ alkaa nyt!

 

Lähtölaukauksena Pehmomiekkailun lajiliitolle Sotahuuto-yhdistys järjestää lajiliittotyöpajan Jyväskylässä 29. lokakuuta.

 

Työpaja on yhdistyksen jäsenistölle avoin, toiminnallinen päivä, jossa on tarkoitus yhdessä tuumin pohtia lajiliiton muotoa, toteuttamista ja toimintaa. Osallistujalle tarjotaan maksuttomassa työpajassa kahvit ja kahvileivät. Päivän jälkeen on mahdollista osallistua Sataman Viilun ravintolassa omakustanteiseen yhteisruokailuun ja saunontaan.

 

Seuraavana päivänä 30. lokakuuta järjestetään Sotahuuto-yhdistyksen syyskokous ravintola Bella Romassa. Kokous on avoin koko yhdistyksen jäsenistölle. Syyskokouksen jälkeen on mahdollisuus jäädä omakustanteiselle lounaalle ja keskustelemaan vapaamuotoisemmin yhdistyksestä sekä boffauksesta ylipäänsä.

 

Tarkemmat ohjeet ja ilmoittautumistiedot on lähetetty kaikille yhdistyksen jäsenille sähköpostitse. Tervetuloa mukaan toteuttamaan suomalaisen pehmomiekkailun seuraavaa suurta harppausta!

 

Ps. Jos et ole vielä liittynyt Sotahuuto-yhdistyksen jäseneksi, voit tehdä sen täältä!

 

Lajiliittotyöpaja 29.10. kello 12–18 Sataman Viilussa (Satamakatu 10, 40100 Jyväskylä).

 

Sotahuuto-yhdistyksen syyskokous 30.10. kello 13 alkaen ravintola Bella Romassa (Kauppakatu 41, 40100 Jyväskylä).

Blogiteksti: Kohti Sotahuutoa

Posted on by in Uncategorized

Tämä on ensimmäinen useista blogeista, joita julkaisemme kuluvan tapahtumakauden aikana. Blogisarjan tavoitteena on tarjota tietoa tapahtumatuotannon kulissien takaa ja tarjota yksi väylä erilaisille merkittäville keskustelunavauksille. Toivomme että lajimme piirissä tapahtuu asioita kesän ja Sotahuudon lisäksi myös ympäri vuoden. Tämän vuoksi pyrimme valottamaan myös muita mielenkiintoisia tapahtumia ja ilmiöitä, joita pehmomiekkailukentälle mahtuu. Tervetuloa siis mukaan matkalle kohti kesää 2023, ja järjestyksessään 18. Sotahuutoa!

Kuva: Jari Kuskelin

Tervehdys boffauskansa!

 

Olen Santtu, tulevan Sotahuudon tapahtumakoordinaattori. Vastuualueenani on siis huolehtia siitä, että oikeita asioita tapahtuu oikeina aikoina, jotta tapahtuma onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla sekä kävijöille että työn sankareille, palvellen samalla myös pehmomiekkailun lajia laajemminkin. Joukkueenani on liki koko 2007 startanneen harrastusmatkan ajan ollut Goblinit, joiden kanssa tähän Sotahuudon tuottamiseen alkujaan lähdettiin. Minun kunniani onkin siis käynnistää tämä aivan uudenlainen kanava teidän sotahuutajien suuntaan, vaikka todellisuudessa meillä on jo hurjan monipäinen joukko tekemässä töitä projektin onnistumisen takaamiseksi!

 

Pelkästään seuraajiksi ja sivustakatsojiksi emme teitä suinkaan kutsu – vaikka todellakin mahtava juttu se jo itsessään on –, vaan tekemistä riittää varmasti ihan jokaiselle. Nimittäin aktiivista työtä tapahtuman ja lajin hyväksi tarvitaan kaikkialta, jotta tavoite timattisesta Sohusta toteutuu. Ei ole varmasti jäänyt huomaamatta, että pandemia rankaisi meidänkin harrastuskenttäämme varsin ankarasti, eivätkä pahimmat pelot kasaan kuihtumisesta olleet lainkaan perusteettomia. Vuonna 2019 osallistujamäärä hipoi miltei 700:aa henkilöä. Sotahuudon 2020 peruuntumisen jälkeen osallistujamäärä tippui vuodelle 2021 344:ään taistelijaan. Tänä kesänä Sotahuutokentällä nähtiin 485 osallistujaa.

Data kerätty Pehmomiekkailu Suomessa -julkaisua varten, ja täydennetty syksyllä 2022.

 

Rauhallisia elpymisen merkkejä siis ehdottomasti on nähtävissä, mutta me emme tyydy siihen. Tavoitteenamme onkin siis kunnianhimoisesti pyrkiä ylittämään pandemiaa edeltäneet lukemat, ja vähintäänkin tehdä kaikkemme sen eteen, että se tapahtuu mahdollisimman pian!

 

Kuten kesällä julkaistu Pehmomiekkailu Suomessa -teos jo takakanttaan myöten toteaa, ovat massiiviset joukkotaistelut Sotahuuto-tapahtuman suola. Se ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa tai edes tärkein parametri onnistuneelle tapahtumalle. Olemme aloittaneet työt onnistuneen osallistujakokemuksen takaamiseksi jo hyvissä ajoin: ensin kyselyillä, ja myöhemmin moniäänisellä joukolla asiaa pohtien. Ympärivuotiseen tapahtumapolkuun mahtuu liki yhtä monta askelta, kuin on osallistujiakin.

 

Lopettelen tämän blogikirjoituksen avaamalla hieman sitä visiota, joka meidän tekemistämme ohjaa.

 

Sotahuuto on koko olemassaolonsa ajan ollut määrittämässä suomalaisen pehmomiekkailun suuntaa. Se on tuonut tavoitteellisuutta viikottaiselle harrastamiselle ja valmistautumiselle, sekä tarjonnut tukevan pohjan myös muille boffaustapahtumille tällä varsin uniikilla lajikentällä.

 

Sotahuuto on koko lajin kiistatta vaikutusvaltaisin instituutio. Tapahtuman sääntökehitys vaikuttaa laajasti myös viikkotreeneihin, ja lajin kattotapahtumana Sotahuuto toimii myös julkisivuna lajista tietoa etsiville. Tuon vaikuttavuuden turvaaminen ja entisestään vahvistaminen on mielestämme ensisijaisen tärkeää sekä tapahtuman jatkuvuuden, että myös koko lajikuvan tähden.

 

Sotahuuto on suunnannäyttäjä koko kotimaiselle pehmomiekkailukentälle, ja sillä on potentiaalia olla sitä myös kansainvälisesti. Jotta suomalaisen pehmomiekkailun kehittäminen ja eteenpäin vieminen olisi mahdollista, on meidän jatkossakin huolehdittava laadukkaasta tapahtumatuotannosta. Ehdottoman tärkeää on huolehtia myös siitä harrastajakentästä jota varten tätä kaikkea tehdään, rakentaen positiivisen ja luokseen kutsuvan lajikulttuurin edellytyksiä.

 

Nyt kun Sotahuuto ry ottaa entistä määrätietoisemman roolin koko pehmomiekkailun lajiliittona, on meidän Sotahuuto-tapahtuman järjestäjinäkin kyettävä piirtämään suuntaviivoja kohti yhteistä määränpäätä. Meidän osaltamme tuo tarkoittaa vähimmilläänkin aivan ensiluokkaisen tapahtuman tuottamista – tehdään paras Sotahuuto koskaan!

Tiedote: Liekki syttyy – Aika, paikka ja viitekehys

Posted on by in Uncategorized

Ranska on kärsinyt vuosikymmeniä jatkuneesta Englantia vastaan käydystä sotien sarjasta. Ranskan nuori kuningas Kaarle VII on perinyt raskaan kruunun. Ranska on kokenut raskaita tappioita ja Englanti hallitseekin suuria alueita pohjoisessa ja lännessä jaarli John Talbotin rautaisella otteella. Englannin sotajoukkojen lisäksi Kaarle VII:tä painostaa myös Burgundin herttua Filip, joka uskoo Ranskan kuninkaan olevan isänsä murhan takana. Kaiken tämän keskellä esiin nousee nuori maalaistyttö Jeanne d’Arc, joka kertoo pyhimysten ja arkkienkeli Mikaelin johdattavan häntä vapauttamaan Ranskaa.

Kuva: Jari Kuskelin

Tervehdys!

 

Tule 14.-16.7.2023 Muurameen, Tuomiston tilalle, osaksi myöhäiskeskiajan suurinta jännitysnäytelmää! Tapahtuman osallistujat pääsevät aikamatkalle satavuotisen sodan viimeisiin käänteisiin, osaksi Jeanne d’Arcin tarinaa.

 

Jyväskylän kupeessa Muuramen Rannankylällä sijaitsevalla Tuomiston tilalla on sotahuutoperinteessä legendaarinen maine. Vuosien 2011 ja 2014 Sotahuudot järjestettiin näissä puitteissa ja nurmikenttä mielenkiintoisine muotoineen onkin jäänyt monien mieleen yhtenä parhaista sotahuutokentistä. Tapahtumapaikan lähellä on niin Muuramen kuin Jyväskylänkin tarjoamat palvelut.

 

Paikka tarjoaa uutta myös sotahuutoveteraaneille, joille alue on tuttu. Tuomiston tilalla järjestetään vuosittain Naamat-festivaali, minkä vuoksi alueen infrastruktuuria on parannettu massatapahtumille suotuisaan suuntaan. Esimerkiksi uinti- ja saunomismahdollisuuksia on parannettu. Alueelta on myös purettu metsäalueita ylittävä sähkölinja, mikä on avannut uusia paikkoja metsätaisteluille.

 

Ajatukseemme onnistuneesta Sotahuudosta kuuluu olennaisesti sujuva tiedottaminen. Jatkossa kaikki tapahtumaa koskeva informaatio julkaistaan tällä sivulla tiedotemuodossa. Tiedotteiden lisäksi julkaisemme pitkin vuotta Kohti Sotahuutoa -blogisarjaa, jonka puitteissa monet kirjoittajat pääsevät kertomaan ajatuksiaan Sotahuudosta ja lajistamme. Ensimmäinen blogiteksti julkaistaan pian.